Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eila Koivusaari:

 

"Olin nuori perheenäiti, kun minut veti uskoon halu muuttua sisäisesti. Koin voimakkaasti, että olin syntinen."

Aloin kiinnostua uskonasioista 1970-luvun alussa, kun olimme juuri rakentaneet talon Korsoon. Olin nuori perheenäiti, minulla oli mies ja kaksi lasta, ja kaikki oli hyvin.

Kuitenkin huomasin usein miettiväni, tässäkö kaikki oli. Lastenhoito, talo - tässäkö oli koko elämä?

 

Hengelliset asiat alkoivat kiinnostaa minua senkin vuoksi, että halusin tietää, mikä on syntiä. Ovellamme käyneiden jehovantodistajien kanssa kävin parin vuoden ajan Raamattua läpi. Kun kysyin heiltä syntiasiasta, esim. oliko juominen syntiä, he sanoivat, että kaikkea voi tehdä, kunhan vain tekee sitä riittävän vähän. Mietin mielessäni, ettei asia niin voinut olla, enkä saanut tyydyttävää vastausta. Niihin aikoihin paras ystävättäreni tuli uskoon, ja hän kertoi minulle Jeesuksesta. Se sai synnintuntoni yhä voimakkaammaksi.

Elämässäni oli monia asioita, joiden uskoin olevan syntiä, ja itse asiassa minusta tuntui, että vaikka vain olisin enkä tekisi mitään, olin silti syntinen.

Minulla oli tulinen luonne, ja usein tunsin käyttäytyväni väärin. Tahdoin päästä näistä asioista eroon, mutta ne istuivat minussa tiukasti kiinni. Mieleeni tuli usein myös kysymys, minne joutuisin, kun kuolen. Ymmärsin, että olin syntinen, ja jos oli vain kaksi vaihtoehtoa, taivas tai helvetti, olin varmaan kadotettu. Minulle tuli voimakas kuolemanpelko.

Sen vuoksi päätin yrittää olla uskovainen: aloin käyttäytyä ja puhua hartaammin, lopetin tanssimisen jne. Jaksoin tätä omin voimin yrittämistä kuitenkin vain muutaman kuukauden. Ymmärsin, että se oli vain näyttelemistä.

Sisälläni ei ollut rauhaa. En kuitenkaan osannut nimetä niitä tuntemuksia, mitä koin, enkä tiennyt, mistä ahdistukseni johtui. Vaikka olin saanut kaikkea, mitä olin toivonut, se ei ollut tuonut onnea.

Eräänä aamuna polvistuin makuuhuoneessa rukoilemaan ja sanoin: "Jumala, jos olet olemassa, pelasta minut." En tarkalleen tiennyt, mistä pitäisi pelastua, mutta tarvitsin apua sisäiseen pahaan olooni.

Pari viikkoa sen jälkeen minulle tuli hirvittävä hammassärky. Oli sunnuntai, ja minun oli mentävä päivystykseen. Muistan, kuinka kävelin hammaslääkärin vastaanotolle ja kuinka silloinkin koin sitä samaa suurta sisäistä tyhjyyttä, vaikkei se varmasti näkynyt ulospäin. Siinä kävellessäni luokseni tuli eräs nuori nainen, joka kysyi yllättäen: "Joko olet ottanut Jeesuksen elämääsi?" Vastasin tähän kysymykseen jälkeenpäin ajatellen erikoisilla sanoilla "Mitä on synti?" Tyttö vastasi: "En nyt aio luetella syntejä, mutta kun tulet uskoon, ymmärrät kyllä, mitä synti on." Sitten hän kutsui minut seurakunnan kokoukseen. "En voi tulla, olen menossa hammaslääkäriin", sanoin.

Tyttö sanoi, että kokous oli vasta myöhemmin, ja hän voisi odottaa minua sillä aikaa, kun olin hammaslääkärissä. Ajattelin, että hän oli varmaan hieman "vinksahtanut", kun sillä tavalla tarjoutui odottamaan minua, ja kieltäydyin hänen tarjouksestaan. Hän antoi minulle lehtisen ja kutsui tulemaan seurakuntaan, kun pääsisin.

Lääkärin jälkeen minulle jäi aikaa ennen bussin lähtöä, ja niin meninkin seurakuntaan. Salissa oli vasta muutama ihminen. Minua tultiin tervehtimään, ja selitin, että halusin puhua hengellisistä asioista. Istuimme erään henkilön kanssa juttelemaan, ja hän näytti Raamatusta, miten tullaan uskoon. "Minulla on niin räiskyvä luonne, etten kuitenkaan kestäisi uskossa", sanoin. Olin koko ajan ajatellut, että uskossa olo oli jatkuvaa pinnistelyä ja yritystä. "Jumala antaa voiman", minulle vakuutettiin. Sitten he kysyivät minulta, halusinko antaa elämäni Jeesukselle. Muistan kuinka sanoin mielessäni: "Menköön kaikki, jos vain saan apua tähän pahaan oloon!" Puolestani rukoiltiin, ja siinä koin uskoontulon ja uudestisyntymisen.

Minut veti uskoon halu muuttua sisäisesti. Halusin, että luonteeni muutuisi. Koin Jumalan edessä voimakkaasti, että olin syyllinen. Tein siksi sydämestäni parannusta. Varmaan onkin niin, että jos kääntyy Jumalan puoleen vain jonkin ajallisen asian vuoksi, uskonratkaisu ei ole kestävä.

Olen nyt saanut olla uskossa yli 30 vuotta, ja minulla on sisäinen rauha, joka ei riipu omista voimistani. — Monia ratkaisuja elämässään ihminen voi katua, mutta uskoontuloratkaisua ei koskaan.

> Eila Koivusaaren aviomiehen Matin todistus seuraavana.

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.