Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




 

Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Henna Makkonen:

Usko Jeesukseen ja kuuliaisuus Raamatun sanalle toivat myrskyjen keskelle rauhan ja turvan

 

 

 

 

Oikeastaan tulin uskoon jo 13 v iässä, mutta en tiedä oliko se oikeaa uskoon tulemista vai vaan uskonnolliseksi rupeamista.

Minulla oli joskus vähän aikaa, 11-12 v iässä negatiivinen asenne uskoa ja uskovia kohtaan ja minä en myöskään kunnioittanut vanhuksia enkä vammaisia, en sitten tipan tippaa. Ja niitä pilkkasin ja niille olin häijy ja pelottelin, uhkailin jne.

Olin koulussa kovis ja muotivaatteissa kuljin ja olin leuhka ja mulla oli kaveriporukka jossa paneteltiin ihmisiä. Olin myös henkisesti sairas, minussa oli jo jotakin masennusta ja psykoottisia piirteitä ja olin hajanainen ja sekava ja toikkaroin ja sekoilin ja kävin sen takia myös terapiassa lasten psykiatrisella poliklinikalla.

Minulla oli liian vilkas mielikuvitus ja se mielikuvitus aiheutti pelkotiloja ja pelkäsin mm pirua. minä sain kauhukohtauksia ja pelkokohtauksia kun pelkäsin yöllä pirua. pelkäsin että kun on pimeää, niin pimeässä tulee piru. Minulla oli myös minun itse tekemä, oma maailma jonka mielikuvituksessani tein kauniitten ja rohkeitten ja elokuvien pohjalta ja jota elin ja siihen maailmaan ei mahtuneet vammaiset eikä vanhukset. Tätä oli jonkun aikaa kun olin 11-12-vuotias. 

Olin ahkera lukemaan kirjoja ja sitten mie luin kirjan, joka vaikutti hyvin valoisalta ja positiiviselta ja kertoi nuoren ihmisen elämästä ja uskoon tulosta ja mie halusin myös tulla uskoon koska mie tiesin sillon, että kun tulee uskoon niin sillon ei enää piru pelota ja sillon on turvallisempaa kun Jeesus on turvana tämmöiselle joka on sairas paitsi neurologisesti(Asperger), myöskin henkisesti(masennus, psykoottiset piirteet, käytöshäiriö).

Sitten kun mie päätin sillon 13 v iässä ottaa Jeesuksen vastaan niin minä todella rauhoituin ja minussa alkoi tapahtua kehitystä hyvään suuntaan. Pois jäi kiroilut ja ilkeydet ja haistattelu, hävyttömyys ja muu paha ja minusta huomattiin, että minustahan on tullutkin kiltti ja mukava. Aloin arvostamaan vammaisia ja vanhuksia ja sain uuden näkökulman elämääni. Mutta kukaan ei kertonut minulle kuuliaisuudesta mitään eikä siitä, että pitää uskon lisäksi olla kuuliainen. Minulle opetettiin että lapsikasteen armo pelastaa ja koulun uskontotunneilla saamani opin sisäistin täysin luottaen siihen ja sain kiitettäviä numeroita uskonnosta koulusta. Joskus sain kympin arvosanaksi. Oon ollu aina fiksu tyttö kaikesta huolimatta ja lukenut paljon. Netinkin löysin noin 16 v iässä ja siitä lähtien nettiä olen harrastanut paljon. Rippikoulun kävin normaalisti 15 v iässä, mutta siellä taisi päällimmäinen puheenaihe minulla olla Jeesuksen sijasta Michael Jackson. Se kun oli mun idoli silloin.

Riparin jälkeen kävin edelleen kirkossa ja sieltä löysin nykyisen parhaan ystäväni joka on minua paljon vanhempi mutta aivan ihana ja kultainen ihminen! Aluksi olimme vain tuttavia mutta erään vaikean koettelemukseni aikana joskus 21-vuotiaana kun minulla oli paljon huolia ja pelkoja, muistin sen kivan naisen seurakunnasta ja otin numeron selville. Ja sitten soittelin kertoen huoliani ja hän lohdutti minua ja oli niin rakkaudellinen ja aina halasi minua minut nähdessään. Hänestä tuli paras ystäväni ja olin onnellinen kun hän oli ottanut minut "siipiensä suojaan".

Netissä tutustuin 22 v iässä erääseen foorumiin, mikä ei ole todellakaan terve foorumi, mutta minä etsin sieltä apua ja vertaistukea toisilta sairailta ihmisiltä. Ja itsekin koetin auttaa heitä, koska minä olen luonteeltani auttavainen ja huolehtiva, oma-aloitteisesti vastuuta ottava ja asioihin kantaa ottava ihminen, olen ollut aina sellainen ja vaikka olenkin ollut sairas niin myös tietyllä tavalla aika käytännöllinen ja järkevä olin silloin ja annoin neuvoja ja ohjasin heitä. Kävin koulua ja koulussa oli vaikeaa erään ihmisen kanssa minulla. Ja mielisairaalassakin olen ollut ihan riittämiin ikävuosien 20-23 välillä useita kertoja masennuksen takia muutaman viikon hoitojaksoilla ja sinne jouduin mm ambulanssilla ja joskus sen takia kun riehuin kaupungintalolla kesken valtuuston kokouksen.

Sitten minä rakastua retkahdin varattuun, rikkaaseen mieheen, joka ei siis tipan tippaa minua arvostanut, mutta minä elin mielikuvitusmaailmassani todeksi unelmaa siitä miehestä ja haaveilin seksistä sen miehen kanssa ja lähettelin rakkauskirjeitä hänelle. Olin silloin edelleen sillä edellämainitsemallani foorumilla ja eräs minua vanhempi, uskovainen nainen oli siellä. Minusta oli ja on yhä hyvin mielenkiintoista käydä keskusteluja hänen kanssaan ja keskus-telimme uskosta. ja minulle aukesi uskosta uusia näkökulmia, joista yksi on se että uskon lisäksi on oltava kuuliainen.

Sitten minä läksin kuuliaisuuden tielle ja jätin monia pahoja tapojani pois, aloin rukoilla, lukea sanaa ja löysin myöskin seurakuntayhteyden helluntaiseurakunnasta! Siellä sitten kävin ja aloin uskossa edistyä ja olla oikealla tiellä ja Jumala siunasi ja vahvisti minua. Sitten loppiaisena minä päätin haudata vanhan elämäni kasteen hautaan ja menin kasteellekin. Sen jälkeen olen uskossa ollut ja elänyt ja välillä on ollut koettelemusta ja välillä taas ilon ja onnen hetkiäkin. Mutta uskossa olin ja olen. Koetuksista huolimatta olen turvallisella mielellä. Jeesus on kanssani. Ja Jeesus vastaa rukoukseeni ja auttaa. Nytkin on myrskyä mutta kuten Kari Tapion laulussa sanotaan: "Myrskyn jälkeen on poutasää!"

T: Henna
henna.m@luukku.com

 

> Siirry seuraavaan todistukseen

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.