Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




 

Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Juho Pusa:

 


Kuva: Juha Salminen

 

 

Morjesta vaan kaikille ja rauhaa!

Oma uskoontulokertomukseni on sillä tavalla erikoinen, että tartuin Jumalan kutsuun ilman, että tiesin paljoakaan Jeesuksesta tai että kukaan olisi minulle tullut Hänestä kertomaan ja että Jumala olisi ihmisen kautta minut sillä hetkellä johtanut rukoilemaan pelastusta.

Vanhemmat erosivat - isän luona vain harvoin

Henk.koht stoorini alkaa lapsuudesta, jolloin ollessani 5-vuotias, vanhempani erosivat ja muutimme pikkuveljeni kanssa äitimme mukana eri paikkakunnalle. Jouduimme eroon isästämme, ja olimme hänen luonaan vain harvoin yökylässä. Joskus yhden kerran kuukaudessa, joinain ajanjaksoina vielä reilusti vähemmän, tosi harvoin enemmän.

Koulukiusattu - alkoholi mukaan kuvaan

Olin koko nuoruuteni todella ujo ja arka lapsi. Jo ala-asteella sain ensimmäisiä kosketuksia koulukiusauksesta. Kerroin niinä kertoina siitä vanhemmille ihmisille ja asiat päättyivät ''hyvin''. Otin silti kaiken niin helposti itseeni että pikku sanakin saattoi minua satuttaa ja paljon!

Nuorena poikana, ylä-asteikäisenä olin hyvä urheilussa ja se piti itsetuntoani edes hiukan kasassa. Ylä-asteellakin sain kokea kiusausta jonkun verran ja se todella satutti. Olin masentunut ja ahdistunut. Ysiin mennessä jo reippaammin. Ja minulla ei oikein kavereita sinä aikana ollut. Muutama kyllä.

Yhdeksännellä luokalla maistoin ensimmäistä kertaa tupakkaa ja alkoholia. Koin itseni rohkeaksi ja paremmaksi, joten juominen ei jäänyt taka-alalle elämässäni. Join itseni viinalla sairaalakuntoon ensimmäistä kertaa peruskoulun päättäjäisissä, joka ei viimeinen sairaalareissu ollut. Vanhemmalla iällä olin käynyt katkoilla pari kertaa ja söin paljon masennuslääkkeitä, kävin psykologilla yms.

Huumeidenkäyttäjäksi

Mikään ei tuntunut auttavan ja urheilu jäi peruskoulun jälkeen. Ammattikoulun ekalla olin jo koukussa alkoholiin ja se hallitsi minua nuoresta iästäni huolimatta! Minulla oli paljon rikkinäisiä seurustelusuhteita ja yritin myös niillä täyttää tyhjää oloani. Jossain vaiheessa mukaan tulivat aineet. Päällimäiseksi jäi kannabis ja muut poltettavat ns. design-huumeet; yrttejä joihin on lisätty päihdyttävää kemikaalia. Myös suonensisäisiä koetin. Nuorena olin päättänyt etten päihteisiin koske, jopa vielä kahdeksannella luokalla olin niin päihdevastainen kuin olla voi, mutta toisin kävi.

Henkisesti hajalla, itsemurhayrityksiä

Sain käyttövuosinani myös ajatusmaailmani muun vihan lomassa kristinuskon vastaisia ajatuksia. Todella vihasin kristittyjä ja koko uskonto touhua, vaikken niistä paljon mitään tiennyt. Ainoastaan sen mitä ripari ja peruskoulu olivat päähäni jättäneet. Eli vähän. Olin yrittänyt 19-vuotiaana alkuvuoteen asti saada itseäni niskasta kiinni monet kerrat aivan turhaan. Olin jopa yrittänyt lääkkeillä ja toisella tavalla itsemurhaa. Ja siitä jonkun verran uhonnut. Olin täysin henkisesti hajalla. En tiennyt mitä tehdä, olin toivoton. En jaksanut edes yrittää vaan ajattelin että jatkan tätä rataa ja joskus elämäni muutan ja uskottelin siihen pystyväni vaikka lukuiset yritykset muuta todistivat.

Ensimmäinen kokemus Jumalan avusta keskellä kauhuaistimuksia

Eräänä helmikuisena päivänä 2010 kaikki kääntyi kuitenkin päälaelleen, olin siis silloin 19-vuotias. Olin kaverini kanssa tuttuun tapaan polttamassa kannabista kämpilläni. Muutama päivä ennen olin kokenut todella vakavia harhoja ja kokenut jotain niin suurta ahdistusta ettei se ole mihinkään aikaisempaan verrattavissa. Kemikaalien, alkoholin, poltettavan kaman ja lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Samana päivänä koin huonolaatuisen lehtikukka-kannabiksen polttamisesta samankaltaisia harhoja ja todellista sielunhätää! Tunsin yhdessä vaiheessa sieluni olevan tulessa. En ymmärtänyt mitä tapahtui ja kaverini vieressä torkkui tai ei muuten vain kiinnittänyt huomiota hätääni. Kuitenkin tunsin niinä hetkinä jonkin täysin yliluonnollisen yrittävän auttaa minua ja kutsuvan minua. Sain sydämeeni samantien käsityksen että kyseessä oli kristinuskon Jumala. Vastasin sydämessäni kutsuun.

Olin niin paniikin valtaamassa tilassa etten edes tiedä miten se tapahtui. Jonkun aikaa sen jälkeen kaverini poistui ja soitin isälleni edelleen aivan hädissäni ja kerroin että tarvitsen apua! Isäni haki minut yöllä luokseen ja nukuin hiljaisessa yläkerrassa jolloin harhani helpottivat jonkin verran. Aamulla kuitenkin alakertaan kävellessäni huomasin harhojen jatkuvan edelleen. Jostain syystä yritin pitää mieleni sanassa Isä, joka kuvasti Isä Jumalaa Raamatussakin. Joka oli asioita jonka muistin. Harhani olivat pelottavia ja pahuus tuntui olevan kaikkialla! Luulin jopa isäni vaimoa saatanaksi tai vähintäänkin hänen kätyrikseen, samoin kuin isääni. Jopa yksi isäni koira tuntui olevan yliluonnollisen paha. Elin näinä hetkinä edelleen todeksi maanpäällistä helvettiä.

Isäni vei minut lopulta samana pv:nä sairaalaan ja sain lähetteen Pitkän niemen hoitolaitokseen. Jouduin osastolle 6, josta en ole varma mikä osasto on kyseessä. Samat harhat ja kauhu jatkuivat viikon ajan laitoksessa. Hoin koko pitkän viikon mielessäni yötä päivää Isä meidän-rukousta. Se oli myös asioita joita sydämeeni oli jäänyt menneisyydestä. Viikon kuluttua luovutin ja jollain tavalla ''annoin'' harhoille periksi. Lopetin rukoukseni ja luovuin Jumalasta. Ajattelin etten jaksa enää, että parempi palvella saatanaa kun jatkaa näin. Jumala koetti auttaa silloinkin. Samantien minua kuulutettiin ja lääkäri ilmoitti minun pääsevän kotiutumaan. Huomasin että harhani olivat loppuneet tai että selvät yliluonnolliset näyt tai vahvat tuntemukset pahasta olivat poissa.

Ihmettelin syvästi tapahtunutta. Äitini ja hänen aviomiehensä hakivat minut aluksi heille. Mutta parin päivän kuluessa he eivät voineet minua enää majoittaa. Asuinhan jo omassa kämpässäni. En kuitenkaan uskaltanut palata kämpälleni, koska harhat olivat silti olemassa, vaikkeivat niin vahvoina. Jollain tavalla ne olivat muuttaneet ''muotoaan''. En halunnut tavata kavereitani. Luulin heidän olevan paholaisen orjia tai apureita. Silloisena aikana olivat kavereitani pääosassa vain muutkin aineidenkäyttäjät. Joten tarkoitus oli palata asunnolleni, mielenterveystoimiston kautta, kun minulla sinne oli aika psykologille.

Kuntoutuskeskukseen

Sain kuulla kuntoutumismahdollisuuksista, jotka antoivat minulle toivoa. En uskaltanut käynnin jälkeen kuitenkaan kotiutua, joten matkamme päättyi jälleen sairaalalle. Tällä kertaa kuitenkin yövyin samaisessa sairaalassa pari päivää vuode-osastolla. Rukoilin Jumalaa lähes koko ajan. Kun vihdoin pääsin kuntoutumiskeskukseen, joka ei ollut kristillinen paikka eikä edes nuorille osoitettu, olin kuitenkin helpottunut. Ja uskoin että näin on Jumalan tahto. N.1,5kk paikassa vietettyäni olin kokenut jos jonkinlaista. Paljon liikuntaa, selvänä oloa, ja muita hyviä asioita. Jopa pari kertaa olin Uuden testamenttini saanut auki.

Eräänä iltana koin paikassa kuitenkin todella ahdistavan tilanteen. Luulin että paholainen oli sieluani saavuttamassa ja ottamassa minut täysin omakseen, helvettiin, ikuiseen kärsimykseen. Kävin kertomassa tuntemuksistani henkilökunnan iltavalvojalle. Jostain syystä en muista kokemuksistani siinä paikassa ollut kertonut kenellekkään, enkä muutenkaan avoimesti harhoistani puhellut. Jostain kumman syystä valvoja kehotti minua odottamaan aamuun, vaikka normaalisti olisi ollut selvää ettei niin tehdä täysin harhautuneelle henkilölle. Menin huoneeseeni kauhun valtaamana ja paikalle tuli toinen valvoja, kun olin pyytänyt luokseni jotakuta ihmistä puhumaan. Valvoja huomasi pöydälläni uuden testamentin ja kertoi olevansa uskossa. Hän kertoi myös ettei muuten olisi asiaa ottanut puheeksi, mutta pöydälläni ollut teos sai hänet kysymään olenko sitä lukenut. Hän rohkaisi minua lukemaan enemmän ja sanoi että siitä on hyötyä minulle. Muita rohkaisun lausahduksia en muista. Mutta oloni parani ja sain unen.

Juominen ja kauhukokemukset jatkuvat

Sitten kun paikasta kotiuduin, pieni pelko sydämessäni 2 vk tupakattomuus katkesi samantien, vaikka käsitin jotenkin ettei se tee sielulleni hyvää.  Juominen alkoi viikon kuluttua 3 kaljalla, toinen vkl 6 kaljaa ja kolmas vkl 12 kaljaa. Sitten menikin kesä taas ryypätessä, mutta aineisiin en uskaltanut koskea kuin kerran tai kaksi jotka olivat hirmuisia kokemuksia. Yksikin kerta ajoi minut lukemaan erästä kirjasta nimeltä Päivän Tunnussana 2010 koko pitkän yön kauhun valtaamana (Kyseessä kirjanen, jossa jakeita Raamatusta). Harhaisuutta oli havaittavissa jatkuvasti. Erinäisiä pelon ja pahuuden tuntemuksia lähes kaikesta ja kaikista.

Jeesuksen vastaanottaminen

Kesällä otin vastaan myös eräässä kokouksessa alttarikutsun ja sitä kautta VARMISTIN uskoontuloni. Otin Jeesuksen vastaan. Koko aikaisempana katkoaikana en ollut Jeesusta muistanut vain Jumalan. Pikkuhiljaa kuitenkin opin Jeesuksen sovitustyöstä. Ja sain kuulla että Jeesus on Jumala, joka ei alkuun päähäni mahtunut. Uskoontuloani on siis vaikea selittää, kun se oli jollakin tavalla niin monivaiheinen. Kuitenkin alttarikutsu ja pelastusrukous, jonka olin kyllä jo joskus lausunut varmisti itselleni sen että olen Herran oma.

Kuitenkin muistakaamme, että Raamattu sanoo Jeesuksen olevan Tie, totuus ja elämä ja ettei kukaan kelpaa Isä Jumalalle ilman Häntä eikä kukaan ole näkevä Jumalan kasvoja ilman Jeesusta sydämessä. Siksi kehoitan rakkaat ystävät rukoilemaan Jeesusta, kääntymään Hänen puoleensa. Hän on se joka ihmisen pelastaa ja joka minutkin muutti.

Lopullinen vapautuminen kahleista

Joulukuun alkuvaiheilla vuotta 2010 olin kuitenkin edelleen kahleissa alkoholiin ja tupakkaan, enkä oikeastaan edes Raamattua saati Jumalan muuttavaa rakkautta tuntenut kuin häilähtävinä kosketuksina kesän ajalta. Aineet olivat jääneet oikeastaan kokonaan pois, vaikkeivat kahleet niihinkään olleet kadonneet, vaan pelko esti minua käyttämästä. Eräänä iltana joulukuun alkupäivinä kuuntelin rauhaisana iltana kämppäni sängyn laidalla vanhoja joululauluja ja itkin sydämeni pohjasta, muistellessani lapsuuden jouluja. Sitten mietin missä kuosissa elämäni nyt on. Olin epätoivoinen. Rukoilin Jumalaa siinä hetkessä muuttamaan elämäni. Olin omin voimin yrittänyt koko elämäni taistella irti asioista, johon en ikinä pystynyt. Nyt tunsin jotain käsittämättömän suurta sydämessäni. Aivan kuin suuren suuri taakka olisi laskettu harteiltani tai otettu sydämestäni. Pillitin kuin pikkulapsi, joka tuntui äärettömän hyvältä.

Aloin innostumaan muutamia päiviä sen jälkeen hengellisistä teoksista ja Raamatusta hiukan enemmän. Vaikka join vielä n.3 kertaa sen jälkeen ja poltin tupakkaa, niin ne kahleet kaikkeen siihen olivat poissa ja nämä asiat jäivät elämästäni joulukuussa. Olin 3 kk selvinpäin ja sinä aikana koin käsittämättömän hienoja asioita. Jumala todella muutti minua, korjasi ja puhdisti sydäntäni. Olin seurakunnassa aktiivinen ja sain kasteen helluntaiseurakunnassa helmikuussa 2011. Lankesin kuitenkin vielä kerran ja alkoholi sekä harhaiset opit ja tiet veivät minua parisen kuukautta. Sitouduin kahleisiin uudelleen. Mutta lopullisesti Jumala minut niistä vapautti eräänä sunnuntai-iltana kokouksessa esirukouksen kautta. Kaksi kappaletta ihmisiä laittoi kätensä päälleni ja rukoili puolestani. Jumala paransi minut, katkaisi kahleeni.

Jeesus on Vapahtaja ja Pelastaja!!! Hän elää edelleen! Ei hauta Häntä voittanut, ei kuolema päihittänyt, vaan kolmantena päivänä Hän kannettuaan syntimme ristinpuulle ja ne sovitettuaan kuolemallaan nousi haudasta!! Jumalan ainoa Poika! Jeesus Kristus haluaa tarjota tässä hetkessä myös sinulle ystäväni pelastusta! Rukoile kanssani ja ota se vastaan. Hän rakastaa sinua enemän kuin kukaan muu. Hän kuoli puolestasi ja haluaa parantaa haavasi ja katkaista kahleesi. Muuttaa sinut, antaa sinulle uuden alun, uuden elämän!

Rukoillaan; Pelastusrukous: (((((( Herra Jeesus auta minua! Anna anteeksi kaikki syntini! Pelasta minut! Kuule huutoni! Haluan ottaa sinut Herrakseni ja asumaan sydämmeeni! ))))) ONNEKSI OLKOON! Olet tehnyt elämäsi muuttavan ratkaisun! Olet nyt matkalla taivasten valtakuntaan! Heti alkuun sinun kannattaa etsiä seurakunta ja kysellä ihmisiltä neuvoa, voit myös laittaa minulle s-postia osoitteeseen= juho.pusa@hotmail.fi

Kaikkea hyvää ja siunausta elämääsi, Jeesuksen nimessä! AMEN!

Terv. Juho Pusa.

> Siirry seuraavaan todistukseen

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.