Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




 

Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kari Korhonen:

Hiljaisesta, ujosta, mutta silti vilkkaasta lapsesta kasvoi lähiön "kovis", jolle isän itsemurha antoi uudenlaiset vapaudet.

Isä oli sellainen "vanhan liiton" kasvattaja, alkoholiin taipuvainen ja väkivaltainen. Perhettämme painoi lisäksi veljeni paha kehitysvammaisuus.

Valitsin elämäni suunnan aivan väärin. Vaikka äitini yrittikin ohjailla minua oikealle polulle, niin kierteeni vain syveni. Rikokset toivat mukanaan pitkän vankilakierteen.

 

Vuorotellen linnaa ja vapautta
- mikään ei pysäyttänyt päihdekierrettä

Vapautta ja linnaa, linnaa ja vapautta - siinä elämäni jatkuvalla tuskalla kyllästetyt kuviot. Kaikki tajuntaa turruttava kelpasi, tuulilasin pesunesteistä suonensisäisiin huumeisiin. Monista yrityksistäni huolimatta ei "katkoista" eikä muistakaan hoitopaikoista ollut apua.

Jostain kuitenkin alkoi ajatusmaailmaani tulla ajatuksia HÄNESTÄ joka rakastaa koko maailmaa. Lähes kaikki ihmissuhteeni katkaisseena aloin miettiä, "rakastatko sinä minuakin, vaikka olen tällainen epäonnistuja"?

Jumalan rakkaus ylti myös minuun:
Uskoontulo vapautti kerralla päihteistä ja epäsosiaalisesta elämästä

Sain huomata Jumalan rakkauden yltävän myös itseeni. Meni vielä muutamia vuosia, jotka ajelin elämäni vuoristorataa - koko ajan parempaa etsien. Viimein se tapahtui: otin Jeesuksen rakkauden vastaan henkilökohtaisesti, virheeni tunnustaen. Tunnustin sen, että tarvitsen Häntä, ainoaa, joka voi tehdä minustakin elävän.

Siitä alkoi taival, jota ei ole tarvinnut katua. Sain Hänen armostaan vapautua kerralla kaikesta: huumeiden, päihteiden ja epäsosiaalisen elämän kahleista. Toivottomuuteni vaihtui toivoon iankaikkisuudesta. Jeesus, suuri parantaja, alkoi kasata ja korjata rikkoutunutta sisäistä olemustani. Vaikka työ on vielä kesken, olen silti tänä päivänä vapaa, niin ulkoisesti, kuin sisäisestikin.

Yli 10 vuotta kulunut elämänmuutoksesta
- nyt seurakunnan pastorina

Yli kymmenen vuotta on kulunut kokemastani elämänmuutoksesta. Noihin vuosiin on mahtunut niin iloa kuin surua, vastoinkäymisiä ja kiusauksia. Silti Hän, joka minut pelasti, on vienyt minua koko ajan eteenpäin. Kaikkien näiden elämän jokapäiväisten asioiden keskellä, olen saanut säilyttää sisäisen rauhan. Espoon Helluntaiseurakunnasta löysin itselleni hengellisen kodin ja syksystä 2004 olen toiminut Keski-Espoon Lähiseurakunnan pastorina. Uskoontulostani lähtien olen kokenut Jumalan kutsuneen minut työhönsä.

Mikä vaikutti kaltevalle pinnalle joutumiseen?

Olen rehellisesti koettanut tutkiskella lapsuuttani ja nuoruuttani. Mikä tai mitkä asiat vaikuttivat siihen, että elämäni luisui niin kaltevalle pinnalle ja tilanteeseen, jossa sillä ei ollut minkäänlaista pohjaa. En syytä vanhempiani. Silti isäni alkoholinkäyttö väkivaltaisuuden puuskineen vammauttivat lapsen sielunmaisemaa syvästi. Asuin itä-helsinkiläisessä lähiössä, suuressa kaupungin vuokratalokasarmissa, jossa monen perheen elämää varjosti jonkinasteinen epäsosiaalisuus ja alkoholismi.

Minusta ja monesta samanikäisestä kaveristani kasvoi "nuoria kapinallisia". Jotta tuli hyväksytyksi porukkaan, tuli olla kuten muutkin ja tehdä kaikki samat asiat, päihde- ja huumekokeiluineen. Silti kaikille kavereilleni ei käynyt elämässään samalla tavoin kuin itselleni. He olivat mukana, kuka lyhyemmän kuka pidemmän ajan, mutta moni ymmärsi ajoissa hypätä pois "uppoavasta laivasta". Kyllä minuakin yritettiin ohjailla ja neuvoa, mutta silti valitsin väärin ja jatkoin elämäntapaani, joka kiehtoi itseäni.

Lopulta en enää piitannut kenenkään neuvoista enkä puheista, vaikka tajusinkin koko ajan,että näin ei voi jatkua loputtomiin. Rikokset, jotka tulivat mukaan kuvioihin heti alusta lähtien, eivät minua pysäyttäneet. Päinvastoin pidin niitä asiaan kuuluvina. Ei edes ensimmäinen vankilatuomioni muuttanut käsityksiäni, vaikka kiven sisään joutuminen kyllä pelotti. Olin turta elämälle. Elin koko ajan sitä "riskirajalla", petoksen ja kiinnijoutumisen pelossa, päihteiden ja huumeiden turruttamana.

Nuoret hakevat turvallisuutta ja rakkautta jengeistä
- ja monesta tulee päihteiden vakituinen käyttäjä

Samanlaisten asioiden kanssa kamppailee tämänkin päivän nuoriso. Se hakee turvallisuutta ja rakkautta jengeistä, periaatteenaan "ole samanlainen kuin muut, ja sinut hyväksytään". Kulttuuritaustaan katsomatta hyväksytyksi tuleminen tavalla tai toisella, on tämänkin ajan nuorten sisällä. Myös moni nuori kapinoi tänä päivänä, joku kotia, joku koulua, joku koko yhteiskuntaa vastaan. Se sisäinen pahanolon tunne, jota nuori kokee, suorastaan pakottaa hakemaan ja etsimään unohdusta. Tässä tilanteessa huumeiden järkyttävän voimakas leviäminen Suomessa, tarjoaa nuorille helpon mahdollisuuden kokeiluihin. Periaatteena on, "se on jännää, ja kaikkihan sitä nykyään tekevät".

On surullista ajatella, kuinka monesta kokeilijasta lopulta tulee vakituinen käyttäjä. Sillä ei ole olemassa "vaarattomia" huumeita ja päihteitä. On käsittämätöntä, miksi tätä tosiasiaa ei haluta myöntää ja ymmärtää. Uskon suurimman osan suomalaisista nuorista olevan ihan kunnon väkeä, jotka silti ovat johdateltavissa väärille poluille. Nuori valitsee herkästi vääränlaisia käyttäytymismalleja. Juuri sen vuoksi kotien ja lasten vanhempien vastuu kasvatuksesta on ensiarvoisen tärkeää. Ikävä vain, että kiireinen aikamme ja yhteiskunnan koko ajan kasvavat vaatimukset vievät perheiltä kaiken yhteisen vapaa-ajan, juuri siinä vaiheessa, jolloin varttuva ihminen tarvitsisi tukijoita, ymmärtäjiä, neuvojia, keskustelijoita ja kuuntelijoita. Kuka olisi tähän tehtävään parempi kuin oma isä tai äiti? Perhe on yhä ja toivottavasti myös jatkossa, yhteiskunnan perusyksikkö. Usein tuntuu ikävästi siltä, että yhä harvemmalla perheellä on henkisiä tai taloudellisiakaan mahdollisuuksia panostaa lastensa ja nuortensa hyvinvointiin tai perheen yhdessäoloon.

Siitä huolimatta NUORISSA on Suomen tulevaisuus. Oma elämäni oli vuosikymmeniä kurjaa ja ankeaa. Miksi? Koska elin erossa Jumalan yhteydestä. Liekö tässä vastaus myös Suomen kansan tulevaan elämään?

Siunaavin terveisin
Kari Korhonen
lahisrk@kolumbus.fi

> Siirry seuraavaan todistukseen

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.