Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




 

Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirsi Kokkonen:

 

Usko Jeesukseen vapautti 14-vuotiaan syvästä arvottomuuden tunteesta, syyllisyydestä ja peloista

Tervetuloa, ystäväni, seuraamaan tarinaa elävästä elämästä, joka sisältää aimo annoksen tragediaa ja jännitystä, joskus myös komediaa.Tätä tarinaa eletään joka päivä, eikä sen loppua ole vielä kirjoitettu.

Yhden voin vakuuttaa, tarinassa on onnellinen loppu.

 

 

Palatkaamme ajassa taaksepäin lähes 48 vuotta. On lauantai-ilta, helmikuun viimeinen päivä. Hyksin Naistenklinikalla eräässä synnytyssalissa makaa nuori mustelmille pahoinpidelty äiti. Puoliyö lähestyy hoitajien hyöriessä ympärillä kellon kanssa, leikkisästi lyödään vetoa, syntyykö lapsi helmikuussa vaiko maaliskuussa.

Ehdittiin siirtyä muutama minuutti maaliskuun puolelle, ennen kuin pieni, punatukkainen, alle kolmekiloinen tyttö parkaisi ensimmäisen tuskaisen huutonsa. Tarinan yksi päähenkilö oli syntynyt.

Tytön äiti, joka oli joutunut ottamaan vastaan lukuisia potkuja ja lyöntejä, joiden tarkoitus oli tuhota hänen sisällään kasvava uusi elämä, onnellisena pikku vauvastaan kiitti Taivaan Isää ja luovutti hänet Isän suojelukseen. Hän on tämän tarinan varsinainen Päähenkilö, hän oli ollut mukana alusta alkaen, kuten psalmissa 139:16 sanotaan:

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.Minun päiväni olivat määrätyt
ja kirjoitetut kaikki Sinun kirjaasi,ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut."

Tuo pieni tyttö sai kummitätinsä ansiosta nimekseen Kirsi Hillevi, ja oletkin varmasti arvannut, että kerron itsestäni.

Asuin koko lapsuuteni Helsingin keskustassa lähellä Auroran sairaalaa. Perheonneamme varjosti ajoittain isämme väkivaltaisuus, josta lasten lisäksi yhä enemmän sai kärsiä äitimme. Monia onnen hippusia toki sisältyi noihin vuosiin, mutta usein seuranani kulki musertava ahdistus ja pelko. Usein lähdin kesken koulupäivän kotiin tarkistamaan, oliko äiti vielä elossa!

Pelon lisäksi sisälläni asui käsittämätön syyllisyys olemassaolostani, vahva tunne siitä, etten ole minkään arvoinen, eihän minulla ollut edes oikeutta olla olemassa. Murrosiässä äitini katkerana paljasti minulle, ettei isäni halunnut minun syntyvän, vaan yritti kaikin tavoin lopettaa elämäni jo äitini kohtuun. Näin löytyi syy arvottomuuden tunteeseeni.

Masennuin niin, että istuin usein yksin pimeässä keittiössä katsellen teräviä veitsiä ja mietin, miltä tuntuisi viiltää ranteensa auki. Eihän minua kukaan kaipaisi! Ajatus houkutti, mutta jokin esti tai Joku.

Pohdin ja kirjoitin päiväkirjaani, miten minun kävisi, jos tekisin itsemurhan, pääsisinkö taivaaseen vai joutuisinko helvettiin. Uskoin sydämestäni kummankin olevan olemassa, uskoin myös Jumalaan, olinhan pienestä pitäen käynnyt pyhäkoulua ja kuunnellut Raamatun kertomuksia. Joku siis esti tarttumasta veitseen.

14-vuotiaana tutustuin koulussa vahtimestariin, jonka lempeä isällinen olemus veti minua puoleensa, koska se erosi niin kovin oman isäni karskista ja agressiivisesta luonteesta. Reino-vahtimestari kertoi minulle Jeesuksesta, joka rakastaa minua ja haluaa tulla elämääni.

Vihdoin hän sai houkuteltua minut erääseen kokoukseen, jossa julistettiin evankeliumia Jeesuksesta. En muista puheista juurikaan mitään, itkien imin kuoron lauluja, itkien lähes juoksin salin etuosaan puhujan kehoittaessa niitä, jotka halusivat antaa elämänsä Jeesuksen käsiin. Olin täysin vakuuttunut Hänen olemassaolostaan ja rakkaudestaan minua kohtaan, halusin kohdata Hänet.

Näin alkoi elämäni suurin ja jännittävin seikkailu. Tarina, jota luet, sai uuden puhtaan sivun, ja sen tarinan ensimmäiset ihanat sanat ovat kantaneet yli 27 vuotta:

"Lapseni, sinun syntisi ovat annettu anteeksi!"

Ystäväni, Hän kutsuu myös sinua tähän suureen seikkailuun. Älä siis tee itsellesi mitään pahaa, vaan avaudu Hänen rakkaudelleen.

Siunauksin ja rukouksin sinua saatellen
Kirsi Kokkonen
kokkonenkirsi@hotmail.com

> Siirry seuraavaan todistukseen

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.