Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




 

Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kyösti Parviainen:

Teologian opiskelijan uskoontulo:

Ymmärsin, että minulta puuttui uudestisyntyminen

Olen lapsesta saakka halunnut päästä taivaaseen. Kotini ei ollut uskovainen. Rippikoulussa tunsin Jumalan kutsua ja olisin halunnut rippilahjaksi Raamatun, mutta kukaan ei nähnyt sisintäni, koska olin ulospäin hilpeä hanurin soittaja.

Niinpä ostin itse Raamatun, jota sitten lueskelin itsekseni.

 

Kerran luin Urho Muroman kirjaa 'Oletko pelastettu?', ja se pani minut ajattelemaan, että on tehtävä parannus. Kämppäkaverini torpedoi ajatuksen: "Sinähän käyt kirkossa ja seurakuntanuorissa ja olet kristillisen teinikillan puheenjohtaja. Mitä parannusta tuossa enää tarvitaan?" Niin etsintäni jatkui.

Sitten kylällä alettiin kertoa jymyuutista: "Parviaisen poika on myynyt haitarin, ostanut harpun ja lähtenyt lukemaan papiksi." No, ei se mitään. Helsingissä minulla oli tilaisuus käydä kirkossa joka sunnuntai. Eräänä pyhänä kävin suomalaisessa, ruotsalaisessa ja saksalaisessa kirkossa, jossa veisasin sydämeni pohjasta "Got ist unser feste Burg" (Jumala ompi linnamme).

Eniten minua helpotti jumalanpalveluksissa yleinen synnintunnustus ja synninpäästö. Menin huojentuneena ulos, mutta jo kirkon portailla alkoi aina sama sisäinen ahdistus painaa sydäntäni. Sanan mukaan "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla". Niin minäkin, vaikka koetin selittää itselleni, että olinhan minä tässä pikkuhiljaa kasvanut uskovaiseksi.

Osallistuin ahkerasti opiskelijoiden hengelliseen toimintaan. Teimme boksilähetystä pareittain. Kuitenkin, kun menimme opiskelijan ovelle, rukoilin mielessäni, ettei hän vain olisi kotona - niin paljon pelkäsin todistaa Jeesuksesta. Eikä ihme, sillä minulta puuttui henkilökohtainen kokemus armahtavasta Jumalasta.

Eräänä aamuna päätin pitää Jeesuksen mielessäni koko päivän ja lähdin viiden minuutin päähän yliopistolle. Hississä jo unohtui päätökseni. Istuin koko päivän jumaluusopillisilla luennoilla, eikä kertaakaan tullut Jeesus mieleeni. Vasta kämpille tullessa hississä muistin lupaukseni.

Jumala oli antanut armossaan minulle sopivan avun. Tarja-vaimoni tuli eräänä päivänä innoissaan kotiin ja sanoi: "Kyösti, Kyösti, nyt alkaa jotain tapahtua. Tapasin entisen tuttavani kaupungilla, ja tämä oli täysin muuttunut ja parantunut, kun oli ottanut Jeesuksen vastaan elämäänsä. Olemme jo sopineet tapaamisesta saarnaajan kanssa, joka oli rukoillut hänen puolestaan."

Minäkin sain tulla mukaan. Luettuani saarnaajan osoittaman kohdan Johanneksen evankeliumin kolmannesta luvusta: "Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa", hän tiedusteli, milloin olen uudestisyntynyt. Selittelin, etten muista syntymäpäivääni, vaan olen pikkuhiljaa kasvanut uskovaiseksi.

Silloin tämä pastori sanoi suoraan sen, mitä olin aavistellut jo itsekin: "Sinä et ole koskaan vielä uudestisyntynyt." Jokin sisimmässäni sanoi, että tuo mies puhuu totta, koska hän rakastaa minun iankaikkista sieluani ja haluaa auttaa minut sisälle elämään. Sopertelin, että sittenhän minun täytyy uudestisyntyä.

Niin pyysin rukouksessa Jeesusta antamaan syntini anteeksi ja tulemaan elämäni Herraksi. Lisäsin vielä lupauksen Jeesukselle: "Ja minä tahdon seurata sinua niin kuin Sana osoittaa." Jotenkin vain tiesin saaneeni nyt kaikki syntini anteeksi ja iloitsin siitä.

Pari tuntia myöhemmin rukouskokouksessa saarnaaja rukoili puolestani, ja jotain puhdasta virtasi olemukseeni ja ikään kuin alkoi täyttää minua. En enää päässyt koota pidemmälle kiitoksessani vaan aloin puhua uusilla kielillä. Apostolien tekojen 2. luvun perusteella tiesin täyttyneeni Pyhällä Hengellä.

Kun sitten olin kotona yksin, Jeesus puhui sydämelleni: "Kyösti, lupasit seurata minua niin kuin Sana osoittaa. Mitä Sana osoittaa kasteesta?" En lähtenyt kyselemään tätä asiaa muilta uskovaisilta, en luterilaisista tunnustuskirjoista, en baptisteilta, en helluntailaisilta, vaan käännyin lupaukseni mukaisesti suoraan Jumalan Sanan puoleen. Olin saanut syntini anteeksi Jeesuksen sovintoveren kautta ja nyt annoin kastaa itseni ja pestä pois syntini.

Nämä tapahtumat vuoden 1973 alussa toivat selvän muutoksen Jumala-suhteeseeni. Enää ei ole tarvinnut itse ottaa Jeesusta mukaan, vaan hänen läsnäolonsa on koettavissa kaiken aikaa niin kuin Pietari todisti Apostolien tekojen toisessa luvussa:

"Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani,
etten horjahtaisi. Sen tähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee,
ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa."

Elämäni laulu

Huoletonna kuljin, teillä maailman.
Sydämeni suljin neuvoilt Jumalan.
Varoitukset kuulin, mutta minä luulin:
omin neuvoin pystyn tieni kulkemaan.
Toki minä taivaaseen myös tahdoin,
mutta sinne pyrin omin ehdoin.
Koitin olla hurskas, vaan sen kohta murskas
toinen mieli, joka veti maailmaan.

Toisten mieliks soitin hurmaan hukuttain.
Toisten syömet voitin virrenveisuullain.
Kaikilta kun kuulin kiitokset, niin luulin,
että olin taivaan tiellä kulkija.
Siispä tahdoin papiksi mä tulla.
Vilpitön tää päätös oli mulla.
Herra puhui siellä: "Et oo taivastiellä.
Vieläpä oot toistenkin tien sulkija."

Siihen päättyi mainen polku syntisen.
Luulouskovainen kohtas Jeesuksen.
Armon sanat kuulin toisin, kuin mä luulin:
kadotettu vapautettiin vaivasta.
Pyhä Henki täytti sydämeni,
veren alle syntini kun meni.
Otin kasteen vastaan. Jeesus uutta lastaan
lähti taluttamaan kohti taivasta.

Vielä löytyy paikka luona Jeesuksen,
rosvo olet taikka siivosyntinen.
Kaikki armon saavat, vakuutena haavat,
jotka lyötiin ristinpuulla Jeesukseen.
Sylissään on paikka tuomitulla.
Sellaisenas sinne saat jo tulla.
Kuvaks Kuvaajansa muuttuu Herran kansa,
kun se katsoo armahtavaan Jeesukseen.

Kyösti Parviainen, erityisluokanopettaja, Vantaa

 

> Siirry seuraavaan todistukseen

 

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.