Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




 

Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matti Natri:

"Minulla oli kova
vauhti päällä,
mutta sisimmässäni tunsin silti kalvavaa yksinäisyyttä ja synkkyyttä."

Moottoripyörät intohimona

Urheilu ja moottoripyörät olivat minulle mieleen jo lapsuudesta. Jaoin mainoslehtiä saadakseni rahaa moottori­pyörään. Niinpä sainkin jo 13-vuotiaana hankittua ensimmäisen mp:n, Jawan. Ajokorttiahan ei vielä tuossa iässä ollut, mutta se ei menoa haitannut. Järven jäällä pääsi hurjaan vauhtiin. …

Mutta mennään alkuun. Synnyin Tyrväällä. Perheessämme oli neljä lasta. Isäni maalasi taloja ja tauluja. Hän oli alkoholisti, jonka palkkarahat menivät usein juomiseen. Perheemme muutti paikkakunnalta toiselle ja asunnosta toiseen tiuhaan tahtiin. Koulunkäynti oli katkonaista. Elimme köyhissä oloissa, ja vastuu perheestämme huolineen ja murheineen jäi äitimme kannettavaksi. Sukulaisissamme oli monia uskovaisia. Äidin muistan opettaneen meille lapsille vain iltarukouksen ”Levolle lasken, Luojani”.

Kotona elämä jatkui turvattomana. Isä antoi katteettomia lupauksia elämän muuttumisesta. Minun oli vaikea keskittyä koulunkäyntiin, mutta halusin oppia itse korjaamaan menopelini viat ja sain käytyä ammattikoulun konekorjaamolinjan.

Saatuani 16-vuotiaana mp-kortin suuntasin motocross-ajoon. Pääsin vuonna 1969 legendaarisen Ilkka Heinäahon oppipojaksi ja taitojen kasvaessa osallistuin myös erilaisiin moottoriurheilukilpailuihin. Mutta tämän harrastuksen myötä tuli minulle ongelma: raha. Sitä ei ollut eikä sitä tullut mistään itsestään. Ystävystyin muutamien toisten kapinallisten kavereiden kanssa, jotka rahoittivat moottoripyöräilynsä epärehellisillä keinoilla. Tässä puuhassa en ehtinyt olla kauan, vaan jo samana vuonna avattiin minulle vankilan ovet.

Vankila

Nuorisovankilan ovet avattiin ja tuntui todella karmealta. Pian totutuin vankilan rytmiin ja pääsin vauhtiin kavereiden kanssa siellä. Nostelimme painoja ja muutenkin urheilimme sekä päivisin olimme konekorjaamolla töissä. Silti oli tyhjä olo sisimmässä. Kävin jopa raamattukirjekurssinkin siellä. Vankilan kirkossa kävimme kavereiden kanssa hartaustilaisuuksissa ja siellä olo tuntui paremmalta.

Kova vauhti

Rangaistuksen kärsittyäni ja vapaalle jalalle päästyäni uskovat sukulaiset yrittivät puhua minulle Jumalasta, mutta minulla oli liian kova vauhti päällä. Jatkoin siitä, mihin olin jäänyt, eli moottoriurheilun ja aina välillä laittoman bisneksen parissa. Eikä aikaakaan, kun minut taas toimitettiin telkien taakse, nyt kolmeksi vuodeksi. Vankila oli suolla ja siellä oli tuimat tuulet ja muutenkin ankeata.

Urheilu jatkui sielläkin ja sain hyviä kavereita kotikaupungistani joiden kanssa aikaa siellä vietimme. Sellissä oli aikaa ajatella, ja kun moottoripyörät pyörivät päässäni sielläkin, sain ajatuksen mp-kerhon perustamisesta Jyväskylään. Ajattelin vähän hyvittää kun oli tullut tehtyä pahaa, että näin voisi tekojaan edes vähän hyvittää.

Vapauduin kaksi vuotta tuomiota istuttuani, ja tuota pikaa oli mp-kerho Jyväskylän Moottoriklubi hyvien kavereideni kanssa pystyssä. Kilpailin jälleen moottoripyörillä päälajina motocross. Talvisin ajoimme jäärataa kilpaa. Pääsin myös Jyväskylän kaupungille töihin ohjaamaan muun muassa poikien harrastustoimintaa pyörien parissa. Ympärilläni oli hyörinää ja pyörinää, mutta sisimmässäni tunsin silti kalvavaa yksinäisyyttä ja synkkyyttä. Jengielämä oli tullut perheen tilalle. En olisi jaksanut ottaa vastuuta aviopuolisosta ja lapsista.

Toimintaa piti lisätä. Kehonrakentajakaverini kanssa pistimme pystyyn kuntosalin ja hankimme myytäväksi Kawasakeja. Hetken aikaa tunsin itseni suureksi liikemieheksi, mutta pohja putosi, kun poliisit saapuivat taas. Vanhat selvittämättömät rikokset veivät minut nyt Mikkelin lääninvankilaan.

Murtunut sydän

Tällä kertaa masennuin. Tajusin, että elämäni ei voi jatkua näin. Isäni oli kuollut ja äitini sairaana. Minä olin 29-vuotiaana taas vankilassa. Siinä epätoivoisena mennyttä ja mahdollista tulevaa pohtiessani muistin isäni siskon. Hän ainakin oli rukoillut paljon puolestani, ja kyllä varmaan muutkin uskovat sukulaiseni… Voisiko Jumala auttaa minua?

Aloin lukea Raamattua. Kun vankilan kappelissa pidettiin hengellinen tilaisuus, astelin sinne. Tunsin Jumalan puhuvan minulle tuossa tilaisuudessa. Siellä kerrottiin, että voisin löytää rauhan Jumalan kanssa Jeesuksen kautta. Olisin halunnut pyytää rukoilemaan puolestani, mutta kavereiden takia en kehdannut nostaa kättäni rukouspyynnön merkiksi. En saanut unta illalla ja mietin, miten pitkä on ikuisuus, ja millainen se olisi ilman Jumalaa.

Yön pimeydessä sellini vuoteella, kämppäkaverin nukkuessa, minä itkien pyysin Jumalaa elämääni: ”Herra Jeesus, jos sinä olet jossakin olemassa, niin auta minua! Anna mun syntini anteeksi ja anna mulle uusi elämä!” Se rukous tuli murtuneesta sydämestä ja se kuultiin taivaassa. Aamulla sydämessäni käytiin kamppailua: unohtaako yön tapahtuma vai lähteäkö Jumalaan luottaen eteenpäin? Ensimmäisen merkin Jumalan alkamasta työstä itsessäni huomasin lentopallopelissä. Peliä pelattiin yleensä kirosanojen raikuessa, varsinkin epäonnistuneen lyönnin jälkeen, mutta nyt ei minulla ollutkaan enää kirosanoja! Ihmettelin sitä itsekin.

Uusi sydän ja Raamattu

Hakeuduin vankilapapin vetämään raamattupiiriin, jossa pääsin sisälle hengellisiin asioihin. Ymmärsin myös, että Raamattu on uuden elämäni käyttökirja, ja aloin tutkia sitä paremmin. Minut siirrettiin Sukevalle, jossa monet vanhat rötöskaverini kärsivät tuomioitaan. Mieltäni askarrutti ajatus, miten heidän kanssaan nyt pärjäisin, uutena miehenä. Olihan minussa toteutunut Jumalan sana: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Katso, vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle” (2. Kor. 5:17).

Jumala tiesi kaiken ja ohjasi elämääni. Yllätyksekseni Sukevalla oli uskovaisia vanginvartijoita, jotka rohkaisivat minua uskon tiellä. Liityin sielläkin raamattupiiriin ja todistin Vapahtajastani myös vankilan kirkossa. Kyllä vanhoilla kavereillani riitti ihmettelemistä minun uskoontulossani.

Stunt man

Loppuvuodet vankila-ajastani käytin opiskeluun. Vapauduttuani opiskelin raittiussihteeriksi. Perustin kaverini kanssa mp-kerhon Petäjävedelle ja ajoimme jälleen kilpailuissa. Fresh-Car-Cycle -showssamme ystäväni hyppi autojen yli mönkiäisellä ja minä moottoripyörällä. Markkinoimme vauhtia, raittiutta ja savutonta elämäntapaa tuhansille suomalaisille. Kiertelin myös kouluissa samoissa merkeissä mukanani videotykki ja moottorikalustoa.

En kuitenkaan matkustellut vain hyvien elämäntapojen merkeissä. Sydämessäni paloi tuli saada kertoa Jeesuksen rakkaudesta ja voimasta, jotka tullessaan ihmisen sydämeen voivat muuttaa kurjimmankin elämän.

Hengellinen kasvu

Seurakunnasta sain uusia ystäviä ja hengellisen kodin, jossa opettelin perhe-elämää. Itsensä hyväksyminen, anteeksipyytäminen ja -antaminen sekä vastuullisen elämän oppiminen vievät aikaa, mutta Jumala on kärsivällinen ja armollinen.

Vuosien saatossa olen saanut kokea Jumalan suurta johdatusta. Paitsi, että Hän on johdattanut minut seurakuntaan, raamattuopiston kursseille ja niin edelleen, Hän johdatti minulle vuonna 1987 rakkaan vaimon, Tarun. Perheeseemme kuuluvat nyt kolme ihanaa lasta.

Haluamme yhdessä rukoilla ja palvella Jumalaa ja auttaa lähimmäisiämme uskon tielle. Olen saanut tehdä evankelioimistyötä nyt jo vuosia Suomessa ja muualla. Kesäisin kierrämme nuorten kanssa busseilla ympäri maatamme evankelioiden ihmisiä Operaatio-Joosua aktion merkeissä www.netmission.fi/street. Olen ollut mukana perustamani www.jmkmc.fi kerhon toiminnassa sekä www.gospelriders.fi. Tällä hetkellä työpaikkani on Albaniassa, jossa me koko perhe, vaimoni ja kolme lastamme, työskentelemme jo kolmatta vuotta. Tarkoituksemme on myös täällä perustaa kristillinen mp-kerho. Suunnitteilla on myös albaniankielinen Motoristiraamattu www.bikerchurch.nu, joka osoittaa Albanian ja koko Balkaninkin motoristeille, mikä tie vie perille. Myös tämä on hyvä sivusto motoristeille: www.cmusa.org

Olen nyt onnellinen yhden tien mies. Olen löytänyt elämääni sisällön ja tarkoituksen Jumalan yhteydessä. Haluan kulkea elämän tietä, ja sen viitoittaa meille vain Jeesus: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).

Tule sinäkin, jos et vielä ole vielä tällä elämän tiellä!

Matti Natri
mnatri@gmail.com

> Siirry seuraavaan todistukseen

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.