Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




 

Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matti Riikonen

 

 

Olen Riikosen Matti.

Työskentelen tällä hetkellä Lievestuoreella pienen paikallisen helluntaiseurakunnan pastorina. Asustelemme vaimoni, Ullan kanssa jo kahdestaan. Pojat, Sami ja Joona, ovat aikuisia miehiä ja asustelevat omilla tahoillaan.

Ja tässä henkilökohtainen todistukseni uskoontulostani, siitä, kuinka Jumalan ihmeellinen armo muutti elämäni.

 

Lapsuuskotini on Multialla, Keski-Suomessa. Perheeni, johon kuului isä, äiti ja kuusi lasta, oli ihan tavallinen suomalainen perhe, jossa hengelliset asiat eivät olleet päällimmäisellä sijalla. Kirkossa käytiin, ne tavanomaiset kerrat, joulu, rippijuhlat, häät, hautajaiset jne…

Opiskelu, ystävät ja alkoholi

Multialla kävin peruskoulun ja lähdin opiskelemaan ammattikouluun Jyväskylään, 'Kakolaan', eli Keski-Suomen Keskusammattikouluun, kirjapainoalalle. Ammattinimike oli tekstinvalmistaja, myöhemmin muuttui painopinnanvalmistajaksi. Luokallani oli uskova kaveri, Enska. Tosi fiksu tyyppi! Ei ollut mikään 'tyrkyttäjä', vaan eli uskonsa todeksi ihan arjen keskellä. Se alkoi kiinnostamaan.

Kohta opiskelujen alettua aloin kokeilla kaljan ja viinan juontia. Pikkuhiljaa jäin koukkuun. Opiskelu oli sivuseikka. Useampana iltana viikossa istuimme kavereiden kanssa kapakassa, jos päästiin. En ollut vielä 18 vuotta, mutta väärenneltiin henkilöllisyystodistus, mentiin sillä sisään tai sitten aina ei henkkareita edes kyselty. Ja sitten ryypättiin myös kämpillä, joku tyyppi, joka pääsi viinakauppaan, haki meille. Tupakka tuli tietenkin kuvioon mukaan myös. Urheiluharrastus jäi, tuli muka tärkeämpiä juttuja. Minua ihmetytti kovasti, kun Enska ei lähtenyt meidän mukaan. Kuitenkin hän oli iloinen, hyvin symppis kaveri aina. Ja vaikka pilkkasimme, ei hän suuttunut, vaan taputti minuakin olkapäälle, ja sanoi vain, että 'älähän nyt Matti'.

Kosketus hengellisiin asioihin ja uskoontulo ensimmäisen kerran

Toisen opiskeluvuoden kevätkaudella Enska toi luokalleni kiertoon kirjan: 'Juokse poika, juokse'. Sain jossain vaiheessa kirjan luettavakseni. Mielenkiinnolla luinkin kirjaa iltaisin. Tuon nuoren jengijohtajan elämä ja uskoontulo pysäytti minut. Ihmettelin, jos tällaisen kaverin elämä muuttuu näin radikaalisti, täytyy olla joku suurempi voima, joka tekee tällaista. Siihen ei ihminen omassa voimassaan pysty. Luettuani kirjan, palautin sen Enskalle ja sanoin, että minua kiinnostaa nämä uskonasiat. Haluaisin lähteä johonkin hengelliseen tilaisuuteen.

Erään kerran sitten menimme Jyväskylän Helluntaiseurakuntaan kokoukseen. Pidin illasta tosi paljon. Syttyi halu päästä uudelleen. Eräänä iltana olikin sitten Jyväskylän yliopiston yhdessä luentosalissa tilaisuus, jossa puhui joku amerikkalainen pastori. Menimme sinne. Tilaisuuden loppuhetkissä kysyttiin, kuka haluaisi antaa elämänsä Jeesukselle. Arkana nostin käteni. Enska istui vieressäni. Loppurukoukseen käydessämme Enska laski käden olkapäälleni. Ihmeellinen voima alkoi virrata olemukseeni, sellaisena sähkövirtana, niin tunsin. Voimavirta meni olemukseni lävitse useita kertoja. Sisälleni, sydämeeni tuli sellainen rauha ja levollisuus, että hämmästelin, mitä tapahtuu. Poistuessamme tilaisuudesta, tuntui, että jalkani eivät ota maahan. Ihan kuin olisin kävellyt ilmassa. Oli todella hyvä olla. Tiesin sisimmässäni, että nyt olen tullut uskoon! Jeesus asuu sydämessäni!

Viimeinen kaksi kuukautta oli hienoa aikaa koulussa. Olin tosi onnellinen, luokkakaverit ihmetteli muutosta, mikä minussa tapahtui, samoin opettajat. Suunniteltiin Enskan kanssa, että haettaisiin töihin sitten koulun jälkeen samaan kirjapainoon. Kävi kuitenkin niin, että Enska pääsi sinne, minä en. Enska oli luokkamme paras oppilas. Itselläni koulu sujui kunnolla vain tämän pari kuukautta. Jumalan ihmeellistä apua sain kokea! Petyin, kun en päässyt tuollaisen vahvan uskovan kaverin kanssa samaan työpaikkaan. Sain kuitenkin sitten Jämsästä töitä paikallisesta kirjapainosta.

Luisuminen pois uskosta ja lohduton synnintunto

Kesäkuun alussa v. 1971 aloitin työt Jämsässä. Ensimmäisen työpäivän jälkeen lähdettiin sitten muutaman työkaverin kanssa juhlimaan työpaikan saantiani paikalliseen ravintolaan. Häpesin, enkä uskaltanut sanoa, että olen uskossa. Niin menimme illalla kapakkaan. Ensimmäinen kaljaryyppy tuntui pahalta, mutta kun pikkuhiljaa alkoi nousta päähän, niin sitten se olikin menoa. Yöllä kämpilläni heräsin jossain vaiheessa karmeeseen krapulaan, ja omatunto syytti ja soimasi. Tunsin olevani petturi, suurin syntinen, jolle ei enää löydy Jumalan anteeksiantamusta. Itkin lohduttomana, miksi näin piti käydä. Toivoin, että löytäisin jonkun uskovan, jolle voisin kertoa, mutta ketään uskovaa en siellä Jämsässä tuntenut.

Elämäni alkoi mennä lujaa 'alaspäin'. Se oli totaalista menoa. Seuraavat lähes viisi vuotta elämästäni oli juomisen suhteen (myös monella muulla tavalla) tosi likaista elämää. Työni sain kuitenkin jollain tavalla hoidettua, tosin yhdestä paikasta sain potkut juomisen takia.

Tutustuminen Ullaan

V. 1974 helmikuussa aloitin armeijan Keuruulla. Armeijan jälkeen sain Keuruulta eräästä kirjapainosta töitä. Olin armeijan loppuvaiheissa ottanut yhteyttä Ulla-nimiseen nuoreen tyttöön, jonka kanssa olimme joskus aiemmin eräällä tanssipaikalla tavanneet ja tutustuneet. Aloimme seurustella. Ulla oli sellainen kiltti tyttö. Ei ole ollut henkilökohtaisesti viinan ja tällaisten kanssa tekemisissä. Kävi lukiota Keuruulla. Elämäni oli meidän seurusteluaikanakin melkoista ryyppäämistä ja rälläämistä. Ihmettelen, kun Ulla kesti ja sieti kaikki toilaluni. Monet kerrat kaipasin todella, että uudelleen saisin otteen siitä elämästä, mitä uskossaollessani olin kokenut ja elänyt. Ei onnistunut, vaikka kuinka yritin. Aina vain paheni.

Tie johtaa jälleen seurakuntaan

Syksyllä -76, eräänä viikonloppuna, riitelimme Ullan kanssa. Ajattelin, että tämä nyt on sitten loppu. Lähdin suorinta tietä kapakkaan. Vedin pään täyteen. Oli perjantai-ilta. Jatkoin samaa rataa lauantaina, herättyäni. Illalla istuin kovassa 'morkkiksessa' eräässä kaljabaarissa. Pöydässäni vastapäätä istui eräs tyttö, joka kertoi, että hän on uskossa, mutta on langennut. Minua alkoi kiinnostamaan. Sanoin, että olen todella kiinnostunut tästä uskon asiasta. Hän pyysi, että lähtisin keskustelemaan erään henkilön kanssa asiasta. Lupauduin ja menimme erään Keuruun Helluntaiseurakuntaan kuuluvan ihmisen kotiin. Joimme kahvit, ja kerroin tarinaani. Uskova sisar vakuutteli, että Jumalan tahto on uudistaa minut, antaa mahdollisuuden aloittaa alusta. Houkutteli minua sunnuntai-iltana helluntaiseurakuntaan kokoukseen. Lupauduin, ja lähdin syyspimeään lauantaiyöhön.

Seuraavana päivänä muistin krapuloissani, mitä olin luvannut, ja kun ilta tuli, pimeitä kujia pitkin sitten hiippailin Betania-rukoushuoneelle. Häpesin ja pelkäsin, että jos joku ryyppykaverini näkee, siksi yritin salaa mennä. Istuessani tuossa tilaisuudessa, tunsin likaisuuteni ja syntisyyteni. Ihmiset näyttivät niin onnellisilta ja puhtailta tuossa tilaisuudessa. Minulla oli vaikea ja paha olla. En kuulu näihin ympyröihin, ajattelin. Minulla ei ole enää mitään mahiksia. Lähdin tilaisuudesta yhtä häpeissäni, kuin tulin. Jotain minussa oli kaikesta huolimatta alkanut tapahtua.

Keskustelu saaranaajan kanssa - takaisin uskon tielle!

Herätessäni maanantai-päivään koin, että ei tee mieli enää kaljaa, ei maistu tupakka. Outo olo. Olin menossa iltavuoroon. Kävin päivällä kahvilla eräässä baarissa. Sytytin tupakan, mutta se ei maistunut miltään. Tunsin vain, että nyt minua kuljettaa voima, joka ei ole minusta itsestäni. Päätin, että tällä viikolla soitan seurakunnan paimenelle, jossa sunnuntai-iltana kävin. Kerron hänelle koko elämänstoorini, kävi miten kävi. Tiistai-iltana sitten, kun kello oli 22.40, iltavuoroni päättyi klo 23.00, soitin tuon seurakunnan paimenelle, löysin hänen numeronsa puhelinluettelosta. Esittelin vähän nolona itseni ja miksi soitan. Pyysin, voisinko vielä näin myöhään tulla juttelemaan. Hän ei suostunut, vaan pyysi minua tulemaan seuraavana päivänä n. klo 12. Lupauduin ja niin sitten keskiviikkona menin klo 12 heidän kotiinsa.

Minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Menimme tuon saarnamiehen kanssa yhteen huoneeseen keskustelemaan. Kerroin stoorini hänelle – ja hän kuunteli. Lopetettuani pastori avasi paksun raamattunsa. Luki sieltä kohdan, jossa sanotaan: ''vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi, vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkeiksi''. Sanoi, että omista tämä Matti, nyt itsellesi. Sinun kaikki syntisi annetaan sinulle anteeksi!!! Kaikki!!! Ja sitten hän sanoi, että nyt me rukoillaan, haluatko sitä? Sanoin, ettei ole mitään menetettävää, siitä vaan. Kehoitti vielä meitä polvistumaan, sillä meillä on niin suuri Herra, että Hänen edessään on hyvä polvistua. Ja tuo saarnamies rukoili puolestani. Julisti syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä.

Keskustelu- ja rukoushetken jälkeen joimme vielä kahvit, ennen kuin lähdin sitten kohti Keuruun keskustaa. Minua evästettiin vielä ovella, että sitten todistat niille kavereillesi heti, että olet nyt uskossa Jeesukseen. Sanoin, että älkää nyt viitsikö, en uskalla, ei tunnu yhtään miltään. En uskalla! Pastori ja hänen vaimonsa kuitenkin neuvoivat, että tämä ei ole Matti tunneasia vaan uskon asia.

Kaikki tuntui muuttuneen

Hyvästelimme, ja he lähettivät minut siunaten matkaan. Käveltyäni muutaman sata metriä Keuruun keskustaan päin, tunsin sisälläni yhtäkkiä jotain merkillistä. Aivan, kuin joku olisi kuiskannut sisimmässäni, että nyt sinä Matti olet pelastunut. Olet Minun lapseni. Uskon, että Jumalan Henki kuiskasi sisimmässäni tämän. Hänen Henkensä yhdessä minun henkeni kanssa alkoi todistamaan minulle, että olen Jumalan lapsi. Kiitos Herralle! Tuntui, että kaikki on muuttunut, ympärillä oleva luontokin. Kaikki näytti niin kauniilta, niin puhtaalta. Sisällänikin oli niin suloisen puhdasta. Oli äärettömän hyvä olla. Tuhlaajapoika oli palannut!

Ullakin tulee uskoon

Minulla oli Ullan kanssa treffit eräässä kahvilassa. Hän oli päässyt koulusta ja itse olin menossa töihin. En kertonut hänelle mitään, mitä minulle oli tapahtunut. Meillä oli tosi mukava kahvihetki. Nautimme toistemme seurasta. Sovittiin, että huomenna torstaina sitten samaan aikaan tavataan samassa kahvilassa. Päätin mielessäni, että silloin kerron, mitä minulle on tapahtunut. Ja niin kerroinkin. Kun sanoin Ullalle, että minun puolestani rukoiltiin eilen, tulin uskoon, Jeesus on minut pelastanut ja olen vapaa myös viinasta ja tupakasta, ne himot Jeesus otti pois. Ulla sanoi, että huomasin sen jo eilen, vaikka et kertonutkaan. Sinun silmäsi loistivat niin kirkkaasti.

Jumala alkoi vaikuttamaan myös sitten Ullassa ja vetämään häntä puoleensa. Minun elämäni muutos vaikutti häneen niin voimakkaasti. Hänellä tuli jopa sellainen kapina vähäksi aikaa sitä minun elämän muutosta kohtaan. Mutta rukoilin ja uskovat rukoilivat Ullan puolesta. Ja noin kolmen viikon kuluttua, eräässä sunnuntai-illan tilaisuudessa, Ulla meni esille, polvistui. Hänen puolestaan rukoiltiin. Ja hänkin tuli uskoon, Jeesus tuli myös Ullan sydämeen asumaan Henkensä kautta! Meidän seurustelu sitten jatkui aivan kuin puhtaalta pöydältä. Ajastaan menimme kihloihin ja naimisiin.

Joulukuussa 2007 meille tuli 30 avioliittovuotta täyteen. Käytiin Madeiralla joulukuun alkupuolella viikko juhlistamassa sitä. Oli hieno reissu!

Evankeliumin työhön

Sain Jumalan kutsun niissä uudistumisvaiheissa evankeliumin työhön. Mutta irroittautuminen tapahtui paljon, paljon myöhemmin. Olemme puolisoni Ullan kanssa joutuneet kulkemaan monella tavalla vaikean tien tähän, missä nyt olemme. Uskoamme on koeteltu monella tapaa. Mutta Herra on ollut armollinen ja hyvä! 'Kaikki myötävaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat ...'

Tämä on tarinani. – Olen äärettömän kiitollinen Jumalalle kaikesta Hänen uskollisuudestaan, hyvyydestään ja rakkaudestaan!

Rukoukseni on, että tämä todistukseni voisi vaikuttaa Sinunkin elämässäsi, joka näitä rivejä luet, kaipausta sen Jumalan puoleen, joka ihmeellisesti elämäni ja puolisoni elämän sai muuttaa. Jeesus rakastaa Sinua ja tahtoo pelastaa Sinut!

''Sillä niin on Jumala maailmaa (myös sinua) rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään (sinäkään), joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä (sinulla) olisi iankaikkinen elämä.''

> Siirry seuraavaan todistukseen

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.