Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




 

Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nina Pekkarinen:

 

 

Laitoskierteessä jo 17-vuotiaana

 

Minun elämäni alkoi jo lapsesta lähtien mennä kohti alamäkeä.

Elämäni ei ollut helppoa, koska synnyin alkoholistiyksinhuoltajan ainoaksi tytöksi.

Olin ongelmalapsi jo syntyessäni
- jos näin voi sanoa.

 

Elämä alkoi teho-osastolla

Minä synnyin 6.5.1986, eikä syntymänikään ollut helppo. Minä nimittäin olin vetäissyt keuhkoihini lapsivettä, kun olin putkahtanut maailmaan ja jouduin lasten teholle kolmeksi ensimmäiseksi päiväksi. Lääkäri maalaili piruja seinille sanoen, etten eläisi kolmea päivää kauempaa ja äitini oli tietenkin kauhuissaan ja hän rukoili, vaikka ei Jeesusta Herrakseen tunnustanutkaan, mutta kuin ihmeen kaupalla minä selvisin ja niin alkoi elämäni.

Pienestä pitäen vastuu itsestä ja äidistä

Kotioloni eivät olleet helpot, jouduin jo pienestä tytöstä saakka ottamaan vastuuta äidistä ja minusta itsestäni. Vuodet vierivät, minä opin, että mummola oli rakkauden tyyssija ja siellä olinkin paljon. Kyllähän äitini huolehti kotona ruuasta ja puhtaista vaatteista, mutta silti kaipasin jotakin. Lapsuuteni parhain ystävä oli Anni ja hänen kanssaan monta kertaa leikimme.

Koulukin alkoi ja luulin sen olevan henkireikä elämässäni, mutta erehdyin, sillä minua alettiin kiusata jo ekaluokasta lähtien. Kuitenkin harrastukseni antoivat minulle paljon. Olin ulospäin suuntautunut, vaikka olisi voinut ajatella että kääntyisin itseeni liikaa ja olisin ujo, mutta asia olikin toisinpäin. Koulussa kiusaaminen oli henkistä ja sitä kesti koko yhdeksän vuotta. Minä harrastin partiota, koulun kuoroa ja seurakunnan kuoroa. Kirjoittamista olen harrastanut siitä lähtien kun olen sen taidon oppinut.

Päihteet saivat yliotteen

Olin 14-vuotias, kun kokeilin alkoholia ensimmäisen kerran ja heti humalahakuisesti, 15-vuotiaana tupakka alkoi palaa, ja niinpä pian päihteet ottivat nuoresta tytöstä yliotteen. Yhdeksännen luokan jälkeen lähdin opiskelemaan keittiöalaa. Olihan äitini tarjoilija ja isäni kokki, joten veri veti sinne. Innostukseni lopahti kuitenkin alle puolessa vuodessa ja päihteet ottivat yhä suuremman roolin elämässäni.

Puolen vuoden sisällä lensin asuntolasta pihalle liian ryyppäämisen takia ja vaihdoin jälleen paikkakuntaa, olin nimittäin hakenut lähihoitaja kouluun. Haaveeni oli päästä lastansairaanhoitajaksi, mutta sekin haave kariutui aika pian, sillä päihteet ottivat minut niin hallintaansa, että pian oli amfetamiini piikki suonessani.

Laitoskierteeseen 17-vuotiaana

Elämäni alkoi valumaan alas ja 17-vuotiaana alkoi laitoskierteeni nuorisopsykiatriselta ja katkaisuhoidosta. Nuorisopsykiatrisella tutustuin paremmin saatanaan ja aloin entistä enemmän viillellä itseäni purkaakseni pahaa oloani. Olin viillellyt jo 13-vuotiaasta, mutta pikkuhiljaa aloin jäädä siihen koukkuun, aloin myös pukeutua mustiin vaatteisiin ja tyylini muuttui gootiksi. Muutama vuosi kului päihteitä käyttäen, muutaman kerran yritin lopettaakin niiden käytön, mutta en onnistunut.

Vuoden 2004 jouluna annoin elämäni ensimmäisen kerran Jeesukselle, mutta en löytänyt uskovien yhteyttä seurakunnasta tai en ehkä osannut niin etsiäkkään, joten pilasin yhä nuorta elämääni päihteidenkäytöllä ja pikasuhteilla. Yritin etsiä sitä oikeaa, joka täyttäisi rakkauden kaipuuni, mutta sitä ei tietenkään löytynyt siitä porukasta. Yritin myös opiskella, mutta kaksi kertaa minut potkaistiin lähihoitajakoulusta pihalle huumeidenkäytön takia. Talouskoulu taas tuntui liian tylsältä, joten pari kuukautta jaksoin katsella sitä tylsyyttä, mutta sitten lähdin etsimään jännitystä jälleen kerran alkoholista, huumeista ja lääkkeistä. Yritin myös paikkakunnan vaihtoa ja mediataidelinjaa, mutta parin viikon päästä tunsin jo kaikki nistit sieltä ja elämäni jatkui samaa rataa. Päihteet käyttivät nyt minua enkä minä niitä.

Varkauksia ja pahoinpitelyjä

Laitostaustani on aika mittava, monta kertaa olen ollut psykiatrisella, katkaisuhoidoissa ja muissa hoidoissa. Mistään en saanut apua, päihteidenkäyttöni oli valtavaa, olin levoton ja rakkauden kipeä ja halusin kunnioitusta. Niinpä kunnianhakuni johtivat minut rikoksiin. Ensin se alkoi pienellä; ruuan varastamista kaupoista, mutta pian jo suunniteltiin törkeää pahoinpitelyä, jossa minä toimin puukottajana.
- Ai se on sulle velkaa?
- Joo ja sit se on vasikka.
- No huh, huh, tuollaset pitää listii.

Näin me suunnittelimme törkeän pahoinpitelyn ja niin sain laulaa: "Nyt mua viedään linnasta linnaan."

Vankilassa päätin, että nyt tämä saisi loppua, sillä en kestänyt enempää. Ja niin pääsin kristilliseen hoitokotiin, jossa Jeesus alkoi minua hoitamaan. Elämäni näytti hyvältä, mutta elin kuitenkin toinen jalka maailmassa ja toinen uskossa -tyyliin ja niinpä aloin jälleen vetää päihteitä. Yritin itsemurhaa kaksi kertaa, ennenkin olen muutamia kertoja yrittänyt itseltäni henkeä riistää, mutta turhaan.

Sairastin masennusta ja päihderiippuvuus todettiin vakavaksi jo 17-vuotiaana. 17-vuotiaana olin jo alkoholisti.
- Kyllä sun nyt täytyis tuo lopettaa. Nuori tyttö pilaa elämäänsä, poliisit muistuttelivat kun heräilin putkasta.

Maailma ilman ystäviä

Etsin kaveripiiristäni turvaa ja lohtua, mutta pelkkää paskaa sain niskaani. Ei siinä maailmassa ole ystäviä. Siinä on vain toinen toistaan rikkinäisempiä ihmisiä. Hain elämääni jännitystä, mutta kun kohtasi todellisuuden, oli jännitys kaukana ja ahdistus oli palannut kaksinkertaisena, eikä pakomahdollisuutta ollut, vaan piti jatkaa päänsä sekoittamista. Se oli ikuinen noidankehä, josta ei noin vain pääsisi irti. Siihen tarvittiin ihme. Sisäistä ihmistäni revittiin säpäleiksi ja sirpaleita oli paljon. Enää en jaksaisi kauaa.

Rukous yksin sellissä

Vuoden 2006 jouluna istuin vankilassa poltettuani yhden äijän talon joka oli käyttänyt minua hyväkseen ja oli vieläpä vasikka ja velallinenkin. Vankilassa jouduin kohtaamaan todellisen todellisuuden, ja se oli täynnä kuolemaa. Istuin yksin sellissäni ja tajusin kuoleman olevan toisella puolella ja elämän toisella puolella, minä olin kuoleman puolella, kuinka pääsisin elämän puolelle? Ahdistus oli valtava. Olin pilannut ihmissuhteeni ja romuttanut kaiki haaveenikin.

Elämässäni ei ollut järkeä ja en jaksaisi enää kauaa, koska nyt olin todella yksin ja tunsin kuinka saatana oli elämäni yllä, mutta tiesin, että Jeesus rakastaa minua silti jos vain annan Hänelle siihen luvan ja niinpä minä polvistuin sängylleni ja rukoilin: "Jeesus, anna mun syntini anteeksi ja tule mun elämään ja muuta se. Ota mut ihan kokonaan. "

Näin rukoilin enkä mitään ihmeempää kokenut, mutta jälkeenpäin kun muistelen tuota hetkeä, olen ymmärtänyt, että sen jälkeen on elämäni muuttunut.

Kovan koulun jälkeen elämän luovutus Hänelle, joka voi auttaa

Toki olen Jeesuksesta kuullut ihan lapsesta asti, mutta vasta kovan koulun käytyäni ymmärsin luovuttaa ihan kokonaan itseni Hänelle joka auttaa.

Jeesus on Jumalan Poika ja Jumala antoi Jeesuksen maailmaan kärsimään ja kuolemaan meidän ihmisten syntien tähden. Pelastuksen ja sitä kautta elämän muuttumisen saa jokainen joka haluaa - en pelkästään minä. Jumala herätti Jeesuksen kolmantena päivänä kuolleista, että jokainen joka Häneen uskoo saisi periä iänkaikkisen elämän, ja tähän ylösnousseeseen Jeesukseen minä uskon, ja Hän on saanut rakastaa minua ehjäksi ja Hänen työnsä minussa jatkuu.

Vankilasta kristilliseen hoitokotiin

Vankilasta pääsin kristilliseen hoitokotiin ja Jeesus alkoi hoitamaan minua; rikkinäistä, vajavaista ja syntistä ihmistä. Minä koin todellista rakkautta ja rauhaa, enää en ollut levoton. Toki sama vanha liha aina välillä vaikuttaa minussa lihallisia tekoja joten kyllä syntiä siis edelleen teen kuin kuka tahansa muukin uskova, mutta se on mahtavaa se Jumalan armo ja rakkaus.

Eihän syntiä toki tietoisesti saa tehdä eikä siten käyttää hyväksi Jumalan armoa, mutta kun tulee väärin tehtyä saa mennä heti Jumalan luokse ja pyytää Jeesukselta syntejään anteeksi ja Hän on luvannut antaa anteeksi ja armahtaa. Jeesuksen rakkaus on parhainta ja eheyttävintä.

Masennus ja pimeys pysyneet poissa kovien taisteluidenkin keskellä

Enää en etsi itseäni pimeiltä kujilta, vaan olen löytänyt oman paikkani elämässäni. Aikaa on pian kulunut kaksi vuotta ja kovia taisteluitakin on ollut, mutta niistä on selvitty Jeesuksen avulla. En kärsi enää masennuksesta enkä viiltele itseäni, vaan osaan arvostaa itseäni oikealla tavalla. Välit äitiini ovat parantuneet ja olen saanut kavereita uskovista ihmisistä ja he ovat niitä aitoja ystäviä ja pystyn olemaan heille oma itseni, ei tarvitse enää hävetä itseään.

Ja onpa Jumala antanut sen maailman parhaan lahjankin minulle eli oman lapsen. Lapseni myötä olen käynyt kovia taisteluita kun mieheni petti ja lähti toisen naisen matkaan ja nyt avioeromme astuu pian voimaan, mutta Jeesus on koko ajan mun vierellä ja Häneen saan ja voin luottaa.

Teille jotka luette tarinaani, tahdon sanoa, että en millään lailla halua tuputtaa teille uskoani Jeesukseen. Minä löysin avun laitoskierteeseen, päihteidenkäyttöön, rakkaudenkaipuuseen ja pimeyteen Jeesuksesta, ja Hän pystyy tekemään samoin myös teille jotka painitte samojen ongelmien kanssa. Päihteidenkäyttö on vaarallista jos se alkaa lipsumaan käsistä ja hyvin pian siinä käy niin. Se maailma repii pienen ihmisen, eikä siinä maailmassa tunneta armoa vaan siellä pelataan kovilla pelisäännöillä.

Elämälläni on vihdoin tarkoitus

Minulla oli rakkaudenkipeä aukko sydämmessäni ja sitä yritin täyttää kaikin mahdollisin keinoin, mutta turhaa se aukko vain suureni suurenemistaan. Minut rikottiin vaikka "ystäväni" sanoivat, että he välittävät minusta, mutta eivät välittäneet kauaa lopulta suurin osa puukotti minua selkään.

En ole kenellekkään katkera enkä syytä ketään. Nyt tajuan elämää paremmin ja tiedän, mikä on oikein ja mikä väärin. Rakastan teitä kaikkia Jeesuksen Rakkaudella. Elämälläni on vihdoinkin tarkoitus ja saan olla huolehtimassa rakkaasta pojastani ja viemässä evankeliumia eteenpäin.

Paljon on elämässäni todella muuttunut pikkuhiljaa kun olen antanut Jeesuksen tulla elämääni. Olen muuttunut niin ulkoisesti kuin sisäisetikin, mutta vielä on kuitenkin muuttumisen varaa ja sitä kestää ihan loppuun asti. Ja ihmissuhteet mikä on mulle aina ollut tärkeä juttu ovat parantuneet kun pikkuhiljaa sukulaiset ja kaikki muutkin ovat alkaneet luottamaan muhun uudelleen, mutta onhan se pitkä tie. Ennenkaikkea tämä tie ei ole helppo, mutta tämä on kannattavin : )

Kovimman taistelun olen käynyt lapseni kanssa kun on ollut huoltajuuskiistaa ja sossut ovat olleet huolissaan menneisyyteni takia, toki turhaan minkä ovat itsekin todenneet. Mutta nyt hekin ovat vakuuttuneet siitä että hoidan lastani hyvin, joten kannattaa varautua siihen että ihmiset katsovat tarkasti perääsi vielä vuosia, koska se luottamus ei heti palaa mikä on ymmärrettävää.


> Siirry seuraavaan todistukseen

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.