Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pekka Joronen:

 

 

Jumala puhutteli voimakkaasti
jo nuoruusvuosina,
mutta lykkäsin ratkaisun tekoa

 

Olen ammatiltani urheilukentän hoitaja, asun Vantaalla. Tulin uskoon 34-vuotiaana.

Lähtö maailmalle 15-vuotiaana - ajautuminen jengielämään ja huonoille teille

Olen syntyisin Itä-Suomesta Saaren pitäjästä. Synnyin luterilaisen perheen nuorimmaisena. Jo lapsena meille kotona opetettiin iltarukoukset ja aika paljon hengellisiä lauluja. Lapsuudessa kävin pyhäkoulua, ja siellä sain hengellisen pohjan elämälle.

N. 15 vuoden iässä lähdin kotoani maailmaan omaa leipää hankkimaan. Suuntasin Lahden kaupunkiin. Melko pian luisuin siellä jengielämään ja huonoille teille, joilla käytettiin nuoresta iästä huolimatta aika paljon alkoholia. Hengelliset asiat, ne vähätkin, mitä kotona oli ollut, unohtuivat tyystin.


Uskovan työkaverin sanat ja elämä puhuttelivat

Ollessani 17-vuotias samassa työpaikassa oli veli, joka sanoilla ja teoilla puhutteli meitä nuoria. Hän kuului Lahden helluntaiseurakuntaan ja oli perheellinen, kolmissakymmenissä ikävuosiltaan. Se, mikä meitä eniten hänessä kosketti, oli se, kun hän aina ymmärsi meitä eikä koskaan meitä mitenkään syytellyt, haukkunut eikä moittinut, vaikka hän näki meidän elämässämme jo ne monet synnit ja paheet, mitä alkoholin käytön mukana oli tullut elämämme kuvioihin mukaan.

Hyvin useasti hän uskonasiapuheet kohdisti juuri minulle. En tiedä, osoittiko Pyhä Henki hänelle juuri, että minä olisin ollut otollinen maaperä Evankeliumin Sanan kylvämiselle.

Vedonlyönti kupillisesta kahvia, että tulisin uskoon kolmen seurakuntakäynnin jälkeen

Kerran taas oli maanantaipäivä, ja hän näki minun kurjan kuntoni. Hän ehdotti minulle, että jos tulisin hänen kanssansa rukoushuoneelle kolme kertaa kokoukseen, niin tulisin uskoon ja minusta tulisi uusi luomus Kristuksessa. Hän ehdotti, että lyötäisiin vaikka kahvit vetoa, että kolmen kerran jälkeen tulisin uskoon, ja minä otin tämän vedon vastaan.

Muistan selvästi, kuinka kaksi ensimmäistä kertaa istuin siellä Lahden helluntaiseurakunnan rukoushuoneen peräpenkissä aivan oven vieressä, että pääsisin mahdollisimman nopeasti ulos, jos siellä tapahtuisi jotain sellaista, mikä ei minua miellytä. En näinä kahtena ensimmäisenä kertana tuntenut mitään, kuuntelin aivan kylmänä näitä hengellisiä asioita.

 

Jumala puhutteli voimakkaasti, mutta uskonratkaisu jäi tekemättä viime hetkellä

Mutta kun tuli kolmas ja viimeinen kerta, Pyhä Henki otti minut puhutteluun ja osoitti, että olen syntinen, kurja ihminen ja että minäkin tarvitsen Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä ja pelastussanomaa omalle kohdalleni.

Siellä helluntaiseurakunnassa oli tapana herätyskokouksessa, että kokouksen loppuhetkissä esitettiin alttarikutsu ja kysyttiin ihmisiltä, kuka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle. He voivat kohottaa sen merkiksi kätensä.

Muistan hyvin, kuinka vaikeaa se kädenkohottaminen oli. Sielunvihollinen teki kaikkensa, etten olisi sitä merkkiä antanut. Mutta kuitenkin ponnistin kaikki tahdonvoimani, ja Jumala antoi siihen voiman ja rohkeuden. Niin sain käden sen verran ylös, että saarnaaja näki ja pyysi, että kaikki, jotka käden kohottivat, tulevat esiin alttarille, niin että voidaan rukoilla henkilökohtaisesti jokaisen puolesta ja julistaa syntien anteeksiantamusta.

Mutta siinä vaiheessa rohkeus petti ja sielunvihollinen kuiskutti korvaan, että älä mene sinne eteen, sattuu vielä täällä olemaan joku tuttu, joka näkee ja nauraa vain sinulle. Ja niin minulta jäi kokematta uudestisyntyminen sillä kertaa.


Pyysin Jumalalta muutamaa vuotta lisäaikaa

Mutta kuitenkin siinä hetkessä rukoilin, että "Jumala, anna joitakin vuosia minulle armonaikaa, niin että saan perheen itselleni, sitten minä uhraan elämäni sinulle." Luulin, että se uhraus olisi suurikin, kun sen rikkinäisen, nuoren elämän olisin antanut. En tiennyt silloin, kuinka ihanan ja täydellisen elämän vain Jumala voi antaa.

Niin lähdin maailman teille ja menin vähän myöhemmin vapaaehtoisena armeijaan, jonka jälkeen lähdin merille ja olin siellä nelisen vuotta. Sen jälkeen avioiduin ja meille syntyi kaksi poikaa (ja myöhemmin vielä tytär), joista kiitän Jumalaa.


Kilpaurheilu valtasi elämän

Niin olisi ollut lupauksen lunastamisen aika käsillä. Mutta maailma alkoi vetää taas toisella tapaa.

Aloin kiinnostua kilpaurheilusta, aluksi pelailin pallopelejä, mutta sitten löysin henkilökohtaisen lajin, jossa aloin menestyäkin. Hiihto täytti lähes 10 vuotta elämästäni kokonaan. Menestyin siinä melko hyvin voittaen monia suuriakin kansallisia kisoja, saaden stipendejä joka vuosi ja päästen erään urheilufirman tallihiihtäjäksi. Tein viimeisen sopimuksen kahdeksi vuodeksi 1978 kevättalvella.


Lupauksen lunastamisen aika - Jumala alkaa voimakkaasti kutsua puoleensa

Mutta kiitos Herralle, silloin 1978 kilpailukauden jälkeen, maalis-huhtikuun aikana Jumala alkoi minua kutsua. Jouduin voimakkaaseen herätyksen tilaan. Muistan monena yönä, kuinka heräsi siihen, että joku puhui minulle. Tunsin aivan, että joku ääni sanoi minulle: "Sinun armonaikasi on kulunut umpeen ja sinun aikasi on tehdä ratkaisu puoleen tai toiseen."

Tajusin, että Jumala herätteli minua ja muistutteli minua niistä jo yli 15 sitten tekemistäni lupauksista. Mutta yritin jarrutella kaikella tavalla. Sanoin Jumalalle, ei nyt, nyt minulla ei ole aikaa sitä varten, anna vielä joitakin vuosia, nyt minulla on menestystä elämässäni. Mutta tunsin aivan selvästi, että minulle sanottiin, että nyt on minun aikani.

"Hyppää alas tältä parvekkeelta, sinusta ei koskaan tullut mitään!"

En löytänyt lepoa, en rauhaa. Sinä keväänä aloin käyttää hyvin runsaasti alkoholia. Yritin tukahduttaa tämän Jumalan kutsun alkoholin voimalla, mutta mitä enemmän join, sitä kurjemmaksi tunsin itseni. Tuntui, että sitä väkevämmäksi kävi Jumalan kutsu.

Muistan vapun 1978. Olin jo monta päivää peräkkäin käyttänyt alkoholia. En ollut puhunut tästä herätyksen tilasta perheelleni enkä kenellekään, sillä en tuntenut ketään uskovaa. Olin veljeni luona Espoossa Soukassa. Muistan silloin vappupäivänä aikan tarkasti, kuinka olin siellä hänen kotonansa 9 kerroksen parvekkeella. Kuulin äänen, joka sanoi: "Hyppää alas tältä parvekkeelta, sinusta ei koskaan tullut mitään eikä tule mitään. Päätä nämä surkeat päiväsi."

Tajusin, että se ei ollut Jumala vaan sielunvihollinen, joka tahtoi tuhota elämäni. Sillä onhan Jeesus sanonut, että saatana on tullut tappamaan, tuhoamaan ja varastamaan. Niin murruin siinä ja menin sisälle ja kerroin siellä perheelleni ja veljelleni ja hänen perheelleen: "Olen voimakkaassa Jumalan puhuttelussa ja sanoin, että minä joko teen itsemurhan tai annan elämäni Jeesukselle." Ja niin kaikki neuvoivat minua, että anna elämäsi Jeesukselle.

Niilo Yli-Vainion kokouksessa: kuuntelin ja menin vierestä katsomaan, kun hän rukoili

Viikkoa myöhemmin luin lehdestä, että Helsingissä UKK-halliin tulee Niilo Yli-Vainio puhumaan. Se oli silloin juuri Niilon parasta kautta, jolloin hän väkevästi julisti ympäri Suomea evankeliumia ja suuret ihmeet ja tunnusteot seurasivat tätä julistusta. Ja niin tein päätöksen, että menen sinne kuuntelemaan ja katsomaan. En puhunut kenellekään tästä ratkaisusta, ja niin menin yksin lauantai-iltana.

Katselin ja kuuntelin sitä. Seuraavana iltana menin toisen kerran. Ihmettelin, kun tuhannet ihmiset siellä ylistivät Jumalaa autuas, onnellinen ilme kasvoillaan, kädet kohotettuina kohti taivasta he lauloivat, kiittivät ja ylistivät Jeesusta Kristusta.

Menin aivan vierestä katsomaan, kun Niilo rukoili ihmisten puolesta, ja he kaatuilivat, ja luulin, että siinä on joku kikka takana, ja menin aivan vierestä seuraamaan. Pakko oli todeta, että Pyhä Henki oli se, joka ihmiset siinä nurin laittoi. Ihmisten fyysinen kroppa ei kestänyt sitä Pyhän Hengen voimaa, mikä siihen heidän yllensä lankesi.

Poikani rohkaisi minua antamaan elämäni Jeesukselle

Ja niin kahden viikon kuluttua, toukokuun 21. päivä 1978, päätin mennä kolmannen kerran UKK-halliin. Ja niin samana päivänä kerroin kotona, missä olen kaksi kertaa aikaisemmin käynyt. Pyysin myös perhettäni lähtemään matkaan, mutta vaimo esteli minunkin lähtemistäni ja sanoi, että hän ei lähtisi ainakaan. Kuitenkin nuorin poikani, joka oli silloin 11-vuotias, sanoi: "Isä, minä lähden sinun mukana."

Niin sinä iltana Pyhä Henki taas otti minut puhutteluun. Kun sanoin, että kolmas kerta, en tarkoita sitä, että täytyy olla jokin määrätty määrä kutsukertoja takana - Jumala kutsuu jokaista eri tavalla, se voi olla, että ensimmäisellä kerralla ihminen kohtaa hänet tai hylkää. Mutta minun kohdallani sattui taas olemaan kolmas kerta.

En muista, mitä Niilo saarnasi sinä iltana, tunsin väkevää Jumalan kutsua ja tunsin itseni syntisimmäksi ihmiseksi maan päällä. Odotin vain sitä hetkeä, jolloin siellä taas kysytään, kuka haluaa luovuttaa elämänsä Herralle Jeesukselle Kristukselle. Minulla oli jo käsi valmiiksi kohotettuna. Mutta en taaskaan uskaltanut mennä sinne eteen, kun pyydettiin.

Kiitos Jumalalle, että poikani oli matkassa. Hän sanoi, että "isä, sinä nostit käden ylös, ja siellä kutsutaan alttarille kaikkia käden nostajia, mene eteen!" Ja minä tottelin poikaani. Menin esille.

Niin sain kokea siellä, että Jeesuksen Kristuksen veri puhdisti minut kaikesta synnistä. Sain syntyä uudeksi ylhäältä Jumalan lapseksi, sain kokea anteeksiantamuksen riemua, sain kokea uuden ja paremman elämän alkamista omalla kohdallani, Jeesuksen omana.

Muistan sen valtavan ilon, jota koin sillä hetkellä, itkin ja nauroin vuoron perään ja kiitin Jumalaa.

Uusi elämä alkaa

Kuukautta myöhemmin sain Keuruulla helluntaiherätyksen kesäkonferenssissa mennä
uskovien kasteelle ja siltä osin myös seurata Raamatun kehotusta. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.

Noin vuotta myöhemmin myös vaimoni ja molemmat pojat saivat ottaa Jeesuksen vastaan Herranaan ja Vapahtajanaan. Niin olemme saaneet nämä vuodet palvella elävää Jumalaa, mistä me kaikki iloitsemme ja riemuitsemme.


> Siirry seuraavaan todistukseen

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.