Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




 

Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Marko Pekkarinen:

 

 

Mä synnyin kai ihan normaaliin perheeseen, mitä nyt isä dokas mut kyllä se työnsä hoiti. Äiti oli lepponen niinku se on vieläki.

Isä oli hyvin ankara ainaki mun muistikuvien mukaan, se vaati multa paljon ainaki futiksen suhteen, mut kyllä mä tykkäsinki futiksesta ja se oli koko mun elämä 16v asti, kunnes eräässä suhteessa tuli niin suuri pettymys, että rupesin sitä lääkitseen väärällä tavalla.

Ensiks lääkitsin pahaa oloani viinalla, mut aika nopeesti kuvioihin mukaan tuli pillerit ja pilvi.

18v muutin omaan asuntoon ja homma vaan lähti käsistä vaikka niin ei pitäny käydä, tuli ensimmäiset piri kokeilut ja aika nopeesti olin koukussa myös siihen.

 

Sekakäyttöö se oli ja jossain vaiheessa meni pesuaineetki kurkusta alas. Toi elämä rupes vaikuttaan myös psyykkeeseen tuhoavalla tavalla ja rupes tuleen hoitojaksoja psykiatrisilla osastoilla ja joitakin kertoja myös M1-lähetteillä eli pakkohoito, itselleen ja ympäristölleen vaarallinen ja muistuupa mieleen kerta ku mut vietiin ambulanssilla suljetulle ni lääkäri siellä että ”ei me voida sua tänne ottaa, oot liian vaarallinen muille potilaille että sun täytyy mennä putkaan tai toinen vaihtoehto on laittaa sut lepositeisiin”. Mul oli useita katkaisuhoitoja mut ei mikään pysäyttäny mua.

Vaihdoin paikkakuntaakin erään hoitojakson jälkeen ja aattelin, että se jotain auttais. Mut kylläpä ne nistit ja juopot joka kylästä löytyy ja ei vaan yksinkertaisesti ollu omia voimia lopettaa päihteiden käyttöä, siihen ois tarvittu ihme. Mulle alko tulee kaikenlaisia rikoksia ja aloin oleen joka viikkonen asiakas kyttiksellä ja aina rikoksesta epäiltynä, kertaakaan en ollu juopumuksen takia tai tietysti se oli osa syy mut aina oli myös rikos tehty. Mulle alko kertymään kaikenlaisia juttuja, paljon väkivaltaa, ryöstöjä, petoksia.. niillä rahotin päihteiden käyttöä ja elämää yleensäkin.

Olin täysin tunteeton ihminen tai ainaki sitä esitin ja tietysti se maailma kovettaa ihmisen. Yks huumekyttäkin myöhemmin sano että aina ku paikkakunnalla jotain tapahtu ni sai partiolle sanoo että ottaa mut kiinni ihan varmuuden vuoks että oon kuitenki jotenki sekaantunu juttuun. Sano se myös aikanaan että jos sä et lopeta tota  ni sä vielä tapat jonku. Enhän mä siitä mitään piitannu ja jatkoin samaan malliin, mut onneks ei mitään niin vakavaa tapahtunu vaikka ei se kaukanakaan ollu.

Mä rupesin nauttimaan siitä ku ihmiset pelkäs, mut sisällä oli suuri tuska ja yksinäisyys vaikka kavereita oli paljonki mut se oli maailman kaveruutta, ollaan ystäviä sillon ku menee ”hyvin” mut ku vaikeuksia tulee niin kaverit kaikkoaa. Luulin olevani jotain, vaikka todellisuudessahan olin surkee nisti/juoppo ja hyvin rikkinäinen ihminen. Silti Jeesus rakasti mua just sellasena ku olin, mut sitä en tienny tai voinu uskoa että kelpaan Hänelle. Jotenki ihmeellisesti rupesin tuntemaan uskovia ja ne autto mua ja soitteli ja välitti ja heille pystyin ehkä olla se heikko itteni. Mä käytin kaikkea muuta paitsi heroiinia ja se kyllä näkykin vaikka sitä luulee voivansa peitellä. Mä pääsin yhen tutkintavankeuden jälkeen KAN-kontaktikotiin ja siellä se siemen on kylvetty ja Jumala viimein antoi kasvun ja armahti.

Noihin vuosiin mahtuu myös useita itsemurha yrityksiä ja todella sekavia suhteita. Mä jouduin lopulta vuonna 2005 vankilaan, ensiks Vantaalle ja sieltä Riksuun, mut siitä alkoi elämä, todellinen elämä.. Mä olin ihan loppu siihen elämään ja kaikki oli koluttu läpi, mä olin lopulta menettäny kaiken jos koskaan edes mitään todellista olikaan ja en löytäny maailmasta sitä mitä etsin eli todellista rauhaa. Mitään ei todellakaan ollu jäljellä, ihmissuhteet hajalla, terveys menny, ja ei ollu ku risaset vaatteet päällä ja kaikki se mammona mitä oli, oli mennyttä. Vielä ku vapaus meni niin elämä tuntu toivottomalta ja täysin mahdottomalta.

Mut onneks jossain ajateltiin toisin.. Eräänä iltana olin tullu siihen pisteeseen etten nähny enään muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa elämä oman käden kautta, mut jokin sai mut kumminki ristimään käteni ja sanomaan ne sanat että Jeesus, jos sä tosiaan oot olemassa, ni auta nyt. Siinä samassa hetkessä kuulin äänen joka sanoi, ole rauhallisin mielin, kaikki muuttuu vielä hyväksi. Näin on myös käyny. Ton rukouksen jälkeen mut valtas suunnaton rauha, yliymmärryksen käyvä rauha, josta myös raamattu puhuu. Nukuin ton yön paremmin kuin vuosiin tai kenties koskaan elämässäni. Eihän elämä toki samalla hetkellä täysin muuttunu, mut hiljalleen Jumala on eheyttäny sisintä ja ulkoisia asioita eli Hän hallitsee kaikkea, Hän vaikuttaa tahtomiseen ja tekemiseen ja tuo ne tarvittavat ihmiset luokse ihmeellisellä tavalla Muutama asia muuttu samalla hetkellä kun kohtasin Vapahtajan, kahleet päihteisiin katkes ja ikäänkuin sydän olis kääntyny ympäri, en enää halunnukaan tehdä pahaa, vaan halusin tehdä hyvää. Kaikki arvot ja ihanteet käänty ylösalaisin.

Seuraavana aamuna, ku sellien ovet avattiin, niin ensimmäinen ihminen, jonka näin oli romani, joita olin ennen vihannu ylikaiken. Toi romani hymyili ja kysy saako tulla jutteleen, ni vähä vaikeesti kyl vastasin että tuu nyt sitte ja kävikin ilmi että se oli uskovainen. Se mua sitte vei raamattupiiriin ja tutustutti mut vankilan pastoriin ja muutenki autto kaikessa. Lopulta kävi niin että muutettiin samaan selliin asumaan. Täytyy kyl sanoo että on Jumala myös huumorintajunen. Romanit on nykyään parhaita kavereita ja usein tulee heille sanottua etteihän teistä pääse eroon koskaan.

Multa otettiin HIV- ja hepatiittitestit ja jäin tulosta ihmetteleen, molemmat negatiivisia, vaikka olin käyttäny samoja ruiskuja ja neuloja muiden kans. Se on ollu suurta varjelusta ja Jumala kyllä on voimallinen parantamaan sairaudet vaikka niitä oliski jo saanu.

Mä pääsin Konnunsuolle KAN-ryhmään ylimääräisenä ja se oli Jumalan tahto, koska siellä sain kasvaa uskossa ja ruveta käsitteleen niitä kipeitä asioita, mitkä matkan varrella on sielua haavottanu. Mä katkasin yös välit kaikkiin entisiin kavereihin, koska tajusin, että saattaisin palata entiseen, jos pitäisin yhteyttä. Mä myös kirjotin kaikille joille olin pahaa tehny ja pyysin anteeks. Kerroin myös, että kuljen nyt toista tietä. Osa kirjotti takas ja anto anteeks, osa ei, mut oma osuus oli tehty ja sain rauhan sydämeeni siinäkin asiassa. Tuntuhan se välillä yksinäiseltä mut pian kuitenki rupes uskovia ystäviä elämään tulemaan. Raamattukin sanoo että etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan niin kaikki tämä teille myös annetaan, näin se oli mun kohalla ja näin se on jokaisen kohalla.

Yhellä lomalla tapasin entisen kaverin ja se sano hetken juteltuamme, että hän pelkäs tavata että mitenköhän tässä käy, ku meillä oli jotain vanhoja juttuja. Sanoin kuitenki että kaikki on anteeks annettu ja munhan täs pitää anteeks pyytää, että olin tosi törkee jätkä. Se sanokin, että sä oot täysin eri ihminen ja oli kuullu jo että olin tullu uskoon, mut ei ollu sitä uskonu ennen ku nyt näki. Sama oli äidin kohdalla ku menin sen luo, niin ku se näki mut asemalla ennen ku sanoin sanaakaan, ni se rupes itkemään ja sano, että sä oot tosiaan muuttunu.

Yhdet käräjätkin muistuu mieleen, siellä jopa syyttäjä tuli kättelemään ja toivotti hyvää jatkoa ja tuomarikin tokas että ”koska meidän on pakko antaa tästä tuomio niin annetaan pienin mahdollinen” vaikka tuomion ois pitäny olla kovennettuna mutta kun Jumala vaikuttaa asioihin niin tulos voi olla mitä vain. ..Mikä ihmisille on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista ja kun meidän mahdollisuudet loppuu niin Jumalan vasta alkaa.. Tätä voi tehdä ainoastaa Jumala ja kai se Jeesuksen valkeus musta näkyy ja Raamuttu sanookin ”te olette maailman valo” ja se suunnattoman suuri voima joka ainoastaan pystyy ihmisen täysin muuttamaan. Äiti on nyttemmin sanonu, että hän odotti sitä, että joku tulee sanomaan että oon kuollu tai tappanu jonku toisen.

Mulla oli hirveet kasat kaikenlaisia psyykenlääkkeitä ym. vielä vuosi ennen vapautumista. Mulla meni n.15 pilleriä päivässä ja ei ollu ihan laimeimpia, mut nyt ei enään tarvi käyttää mitään ja eroon pääsin sellaisessa ajassa ettei se oo inhimillisesti mahdollista. Mun ois pitäny seota jo monta kertaa, mut Jumalalle mikään ei oo mahdotonta, ihmisille kyllä on mahdottomia asioita. Jumalalle ei kukaan oo mahdoton tai toivoton tapaus.

Tällä hetkellä istuttuani vankilassa saamani yli viiden vuoden tuomion josta loppuajan olin koevapaudessa, oon saanu kokee valtavia asioita joihin en edes itse oo koskaan uskonu ja jos joku näistä asioista ois sanonu vaikka esim. vuosi ennen kuin pääsin siviiliin niin olisin pitäny hulluna. Pääsin vielä vankeusvankina ollessani eduskuntaan keskustelemaan vankeuslaista ja sen puutteista erään edustajan avustajan  luokse ja asioita viedään sieltä eteenpäin ja tuntuu jotenki hullulta että tällasen konnan puheita uskotaan jossain tollasessa paikassa. Sain myös muksun jonka piti olla mahdottomuus, lääkärit totes vuosia aikasemmin että tuskin koskaan tuut saamaan lapsia ku on ollu raju päihteiden ja hormonien käyttö.. ja nyt on vielä toinen muksu syntyny ja vielä samana päivänä kun minä oon syntyny ja mun 5v poika.. Naimisiin menin tammikuussa -09 ihanan  puolisoni (Piia) kanssa.  Oon päässy kertomaan muutoksesta kriminaalihuoltoon, katkolle, seurakuntaan ym. ja vastaanotto on ollu aivan toista mitä ennen ja monet on jääny mietteliäiks että mikä on se voima joka ihmisen voi noin muuttaa..

Sä joka luet tätä, haluun sanoo, että Jeesus rakastaa myös sua ja haluaa antaa syntisi anteeks ja muuttaa sunkin elämän ja antaa Pyhän Hengen, joka meitä uskovia opastaa ja on meidän puolustaja. Kuulostaa ehkä hullulta ja niin se on mustakin joskus kuullostanu, se on totta. Kokeile Jeesusta, ei maksa mitään ja et häviä mitään, päinvastoin. Sä kelpaat Jeesukselle ihan sellasenaan, ei tarvita mitään tekoja, Jeesus on sen työn jo tehny, meidän täytyy ainoastaa uskoa Häneen ja Hänen täydelliseen työhön me ihmiset ei pystytä lisäämään mitään tai ansaitsemaan taivaspaikkaa teoillamme, niinku Jumala sanookin että teidän hyvät tekonne ovat kuin likainen vaate minun silmissäni. Sun ei tarvi muuttua miksikään mutta oon täysin varma että muutut uskoon tulon myötä ja se on Jumalan työtä ja et välttämättä itse huomaa muutosta mutta muut sen kyllä huomaavat. Jeesus on luvannu olla meidän kanssamme maailman loppuun asti. Ne valtavat lupaukset, mitä Raamattu  lupaa, on totta ja ne lupaukset on myös sulle, kun teet oman ratkaisun. Jos haluat kuulla enemmän uskonasioista niin laita mailia mulle.

Siunaavin terveisin

Marko & Piia


http://pekkariset.webs.com

> Siirry Piia Pekkarisen todistukseen

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.