Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




 

Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piia Pekkarinen:

 

 

"Kuunnellessani mieheni tuomaa hengellistä musiikkia löysin vihdoin rauhan ja sain kokea uskoontulon. 

Se on upeinta mitä minulle on koskaan tapahtunut."

 

Lapsuuteni oli kaikin tavoin hankala. Isä oli alkoholisti, joka kohteli varsinkin äitiäni hyvin  väkivaltaisesti, henkisesti ja myöskin  fyysisesti.

 Äitini taas yritti varsinkin heidän eronsa jälkeen antaa minulle oikeastaan kaiken mitä halusin ja tällä äitini varmaankin yritti korjata kurjaa lapsuuttani.

Olin kiusattu lapsi jo tarhassa jostain syystä, jota en vieläkään tiedä ja kiusaaminen vain paheni kouluun mentäessä ja yläasteella en olisikaan enää halunnut mennä kouluun.

Mutta kenellekään en kyllä ongelmistani puhunut, vaikka olisi pitänyt ja vasta aikuisena olen tästä äidilleni kertonut ja ehkä asiat olisi saattanut olla toisin jos olisin kertonut mutta turha kai niitä on enää miettiä, menneet on menneitä ja on katsottava tulevaan.  

16-vuotiaana yritin itsemurhaa, onneksi silloiset kaverit esti, vaikka olivatkin ns. juoppokavereita.  Alkoholi-ongelmatkin alkoi siinä 16-vuotiaana ja tämän jälkeen minulla on ollut paljon erilaisia ihmissuhteita, joihin on liittynyt parisuhdeväkivaltaa, pettämistä ja paljon muita ongelmia. Sittemmin minulla oli muutama tipaton vuosi, mutta 18-19- vuotiaana kaikki lähti lopullisesti käsistä ja samat ongelmat jatkui.  Aloitin myös useita kouluja mutta kaikki jäivät kesken.

Ensimmäisen lapseni  sain 22-vuotiaana (-99). Senkin jälkeen juominen jatkui melkoisen vilkkaana. Seuraava tyttöni syntyi  kun olin 26-vuotiaana (-03). Ja muutaman ajan jaksoin panostaa lapsiin, mutta sitten taas alkoi juhliminen kiinnostamaan lähes joka viikonloppu. vasta 31- vuotiaana (-08) minulla todettiin kaksisuuntainenmielialahäiriö joka ilmeisesti  alkanut jo 16-vuotiaana. Viina maistui tuolloin helmikuusta -08  lähtien niin että ei oikeastaan selvää päivää ollut ja tytöt otettiin minulta pois ja lopulta tehtiin huostaanotto.  2008 oli myös muutenkin suurten muutosten vuosi.

Äitini oli jo monet vuodet yrittänyt saada minua kiinnostumaan uskon asioista ja ottamaan Herran sydämeeni.  Mutta olin silloin sitä mieltä että mitään Jumalaa ei ole,  ainoa mihin silloin halusin uskoa oli itse paholainen. Tapasimme mieheni kanssa ensimmäisen kerran maaliskuussa-08. Meille tuli pieni välirikko, mutta yhteen muutimme toukokuussa- 08. Juominen jatkui vielä hetken, mutta kuunnellessani mieheni tuomaa hengellistä musiikkia löysin vihdoin rauhan ja sain kokea uskoontulon.  Se on upeinta mitä minulle on koskaan tapahtunut ja tuntui että pystyin saamaan kaiken kuntoon.

Kesällä-08 minulla oli pieni hoitojakso Auroran psykiatrisessa sairaalassa. Hoitojakson jälkeen tulin suunnitellusti melkein heti raskaaksi ja kiitän siitä Jumalaa vieläkin joka ainut päivä. Muutimme Porvooseen elokuussa-08 ja nuorempi tyttöni pääsi silloin kotiin. Menimme naimisiin tammikuussa-09. Ne olivat mukavat ja pienet häät ja molemmat tytötkin saivat olla paikalla. Poikamme syntyi  6.4.2009, samana päivänä kuin Isänsä. Tyttö otettiin uudelleen huostaan maaliskuussa-09, syystä jota emme ymmärrä. Se oli taas shokki, mutta onneksi  usko  ja mieheni tuki auttoi jaksamaan eteenpäin.  Heinäkuussa -09  olin uudelleen raskaana, mutta tätä lasta Jumala ei ollut tarkoittanut meille (oli kohdunulkopuolinen).  Syyskuussa -09 olin jälleen raskaana ja kiitän ja ylistän Herraa tästä ihmeestä. Tietysti mikään ei ole vielä varmaa, vain Jumala tietää syntyykö tämä lapsi vai ei! Seurakunnissa olen päässyt käymään ja sieltä olen jopa saanut ystäviäkin ja seurakunta on paikka missä saa tuntea että oikeasti välitetään vaikka aluksi oli vaikea luottaa edes uskoviin.

Tietysti minulla on vielä lastensuojelun kanssa tappelemista noista kahdesta tytöstä jotka eivät ole kotona mutta elämä on nyt aivan toista mitä se oli ja elämällä on vihdoinkin tarkoitus.  Mutta luotan että Jumala auttaa lapseni minulle takaisin. Ongelmat eivät ole mihinkään kadonneet mutta nyt niitä on helpompi käsitellä ja yhdessä Jumalan kanssa ne on helpompi kohdata.

Nyt vuosien jälkeen olen kyennyt näkemään isääni ja olemaan aika tiiviistikin yhteydessä häneen ja onpa hän ollut häissämme ja lapsemme nimenantotilaisuudessa ja ainoastaan Jumala on tehnyt tämän mahdolliseksi.

 

> Siirry seuraavaan todistukseen

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.