Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




 

Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Raimo Weckman

Jumalan armahtama ammattirikollinen

 

"Tänään saan elää vapaana huumeista, viinasta, pillereistä, tupakasta ja rikoksista. Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle."

 

 

Hei!

Olen 36-vuotias Jeesuksen armahtama ammattirikollinen ja sekakäyttäjä. Muistan vannoneeni 3 vuoden vanhana, kun vanhempani erosivat isäni alkoholismin vuoksi, etten ikipäivänä kajoa viinapulloon.

Tuo lupaus jäi kuitenkin täyttämättä ja alkoholisti minustakin sitten aikanaan peruskoulun jälkeen tuli. Armeijan jälkeen muutin kotikylästäni Myrskylästä Lahden kaupunkiin, parempipalkkaisten töiden houkuttelemana.


Ravintolaelämä nielaisi minut samantien ja ensimmäinen linnatuomio tuli kolmen vuoden kuluttua Lahteen muuttamisesta. Tästä se ravaamiseni erilaisissa laitoksissa alkoi. Käytiin läpi katkot, sosiaalisairaala, keskussairaalan psykiatriset osastot ja vankila. Mikään näistä ei minun syöksykierrettäni pystynyt pysäyttämään, vaan päinvastoin. Ongelmani ainoastaan syvenivät. Huumeetkin tulivat varjostamaan elämääni ja itsemurha tuntui ainoalta vaihtoehdolta.

Meni monta epätoivoista vuotta laitoksesta toiseen, kunnes se stoppimerkki sitten viimeinkin löytyi. Elettiin vuotta 1998 ja syksy oli juuri alkamassa. Olin tehnyt pimeää bisnestä pöytälaatikkofirmani turvin ja urakkakaverini veti minulta muutamia tuhansia markkoja ohi ja päätimme tätä summaa lähteä avopuolisoni Ellun kanssa mieheltä perimään. Tuli syötyä julma määrä rauhoittavia pillereitä, "varmuuden vuoksi - ettei sisu nouse kaulaan" ja eksyimme Alkon tiskille. Koko perintäreissu jäi kesken ja aloitimme kovan juopottelun.

Känni- ja pilleripäissäni olin sitten tulistunut omalle puolisolleni ja olin hakannut hänet tosi pahasti, sekä lyönyt hänen päänsä läpi ikkunalasista. Tänään kiitän Jumalaa siitä, että Ellu jäi henkiin, vaikkakin traumat ja arvet ovat tästä illasta ikuiset. Minut vietiin heti tapahtuman jälkeen putkaan ja seuraavana aamuna pidätettiin ja siirrettiin poliisivankilaan odottamaan kuulusteluja. Poliisivankilassa elämäni muuttui heti ja kerralla. Luin Tapio Nousiaisen kirjoittaman kirjan "Yksi ainoa elämä" ja sain nöyrtyä Herran käden alla ja pyytää Jeesukselta syntejä anteeksi.

Minulle luettiin pitkähkö tuomio, josta olin kiinni noin kaksi vuotta. Kiersin seitsemän eri vankilan läpi, kunnes vapauduin Kuopion lääniltä heinäkuulla 2000. Vankilassa sain kuulla KAN-kodeista eräältä vanhalta ryyppykaveriltani, joka oli tullut myös linnassa uskoon. Otin hänen neuvostaan kiinni ja kun pääsin vapauteen, minua oli Lahden 'kannin' ohjaaja rautatieasemalla vastassa ja kyyditsi minut Lahden KAN-kontaktikodille. Sieltä minut siirrettiin myöhemmin hoitokotiin Savonrantaan ja sieltä edelleen Muhokselle Pyhänsivun jatkohoitokotiin.

Muhoksessa otin itselleni sielunhoitajan ja RUKOILIMME YHDEN RUKOUKSEN sen takia, että olin pelihullu. 17 vuotta olin pelannut "ylimääräiset" rahani noihin RAY:n koneisiin. Tuon rukouksen jälkeen en ole enää juurikaan pelannut. Joskus on pari euroa tullut koneen nieluun syötettyä, mutta ennen meni kaikki, mitä lompsassa sattui olemaan. Kannilla olin asiakkaana noin vuoden. Sen jälkeen liityin kotimaan aktiotiimiin.

Muistan valtavan asian, joka tapahtui kesällä 2005. Vapauduin silloin lopullisesti tupakasta, jota olin polttanut yli 25 vuotta. 6.8.2005 tulin tämän tupakan kahleen vuoksi Ankkarock-aktioon nähdäkseni siellä Timo Närhen. Tiesin ennestään Timolla olevan armoituksen katkoa synnin kahleita ja niinpä tulin tapaamaan Timoa sinne aktioon. Kun tapasimme Korson kadulla tuona iltana, Timo kysyi minulta, että mitä kuuluu. Totesin ettei kuulu hyvää, koska tupakoin ja olen näin ollen kahleissa. Timo pyysi minua luovuttamaan tupakka-askini hänelle ja Timppa heitti askin maahan ja pyysi minua polkemaan sen kuvaannollisesti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä murskaksi. Tein näin ja sitten Timo Närhi rukoili puolestani ja julisti minut vapaaksi tupakan orjuudesta. Tuohon hetkeen nekin kahleet viimeinkin katkesivat, kiitos Jeesukselle.

"Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi". Näin sanoo Raamattu ja tämä on toteutunut minun elämässäni monin erilaisin tavoin. Tänään saan elää vapaana huumeista, viinasta, pillereistä, tupakasta ja rikoksista. Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle.

 

> Siirry seuraavaan todistukseen

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.