Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Risto Tammelin:

Ihmeellinen uskoontulo ja
luottamus tulevaisuuteen
suurissa vaikeuksissa.

Tuota päivää 15.10.1968 ja hetkeä n. klo 23.30 en unohda koskaan. Koin silloin kaikkein suurimman ihmeen, minkä ihminen voi kokea - Jeesus astui elämääni ja muutti sen.

Olin silloin 21-vuotias.

Kuultuaan tapahtumasta monet tuttavistani hämmästyivät melkoisesti. Ei silti, hämmästynyt olen itsekin, kun muistelen suhtautumistani hengellisiin asioihin.

Jumalan olemassaoloon olen aina uskonut ja olin häntä joskus rukoillutkin – olin mm. vapautunut rukouksella tupakasta oltuani kova tupakkamies – mutta muuten olin sitä mieltä, että kristillisyys on elämästään nauttivan ihmisen, erityisesti nuoren, vihollinen. Elin normaalia nuoren miehen huvittelevaa elämää. Oli hauskaa pyöriä tanssin hurmassa sopivasti maistissa, jatkoja toivoen…

Elämä alkoi tuntua tyhjältä

Jossain vaiheessa aloin miettiä: ”Kun nuoruuden riemut ovat ohi, niin mihinkä silloin elämäni perustan?” Elämä alkoi tuntua tyhjältä. Tyhjyyttä syvensi vielä äidin kuolema pitkällisen sairastelun jälkeen. Kohta sen jälkeen isäni sai vakavan sydäninfarktin. Ainoana lapsena jouduin yksin kantamaan nämä taakat. Kun isä oli lähellä kuoleman portteja, tulin minäkin jo luvanneeksi elämäni Jumalalle, jos vain isä paranee. No niin, ne lupaukset unohtuivat, kun isä selviytyi.

Noihin aikoihin asuin tilapäisesti Tampereella, koska olin Tampellassa harjoittelijana. Suurena haaveenani oli saada joskus tulevaisuudessa laivaylikonemestarinkirja. Vakituinen asuinpaikkani oli Kyröskoski, Hämeenkyrössä. (Nykyään asun Vihdissä)

Uskovainen asuintoveri

Edellä mainittujen ravistelevien kokemusten jälkeen sain uskovaisen asuintoverin. Hän kuului helluntaiseurakuntaan. (Kuten minäkin sitten myöhemmin) Mitään herätyskirjaa en olisi tuossa vaiheessa lukenut, mutta luin häneltä kirjan Olin kommunistien vanki.

Siinä kerrottiin Haralan Popoff –nimisen helluntaipastorin kokemuksista Bulgarian vankiloissa. Popoff uhattiin ampua. Juuri kriittisellä hetkellä hän sai yliluonnollisen voiman Jumalalta ja saattoi suurella rohkeudella kehottaa ampumaan! Ei ammuttu. Tämä paljon kärsinyt uskova oli iloinen Uudesta Testamentista, jonka hän oli onnistunut ostamaan kalliilla hinnalla. Jumalan sana näytti olevan arvokas tälle miehelle – minulle ei. Jumala tuntui olevan hänelle hyvin läheinen – minulle ei. Aloin hämärästi aavistella, että suhteeni elävään Jumalaan oli poikki!

Kämppäkaverini ja hänen uskovaiset ystävänsä näyttivät onnellisilta ja sisäisesti vapailta. Huomautinkin siitä ja hän sanoi: ”Kyllä sinäkin voit pelastua, jos vain haluat!” En tiennyt mitä sana ”pelastua” oikein tarkoitti. Arvelin, että sillä olisi jotain tekemistä elämäntapojeni korjautumisen kanssa. Pullonkorkkauksen sulosointuun oli nimittäin alkanut tulla riitasointu – aavistin vaaran. Mietittyäni asiaa halusin kokea saman kuin tuo asuinkaverinikin. Rukoilin: ”Jeesus pelasta minut!” Raamattu sanoo: ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” (Room.10:13)

Todennäköisyysihme – ei lottovoitto mitään!

Seuraavana päivänä jouduin voimakkaaseen synnintuntoon. Illalla en voinut muuta kuin porata ja maata sängyssä. Minulle tuli sisäinen pakko avata asuintoverini Raamattu. Hän itse ei ollut paikalla. Tapahtui sellaista, josta todennäköisyys-matemaatikot sanoisivat varmastikin – mahdotonta!

Avasin tuon minulle perin oudon kirjan täysin summittaisesti. Heti osui silmiini:

”joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” (Joh.3:3)

Avasin samalla tavalla seuraavan kohdan:

”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (Room.3:23)

Nämä jakeet olivat totaalinen tietoisku: tiesin olevani matkalla helvetin humiseviin liekkeihin ja minä kun olin kuvitellut, että ihmiset välttäisivät kadotuksen omilla ansioillaan! (Ef.2:8,9)

Tarvittiin aivan eri henkilön ansio: avasin kolmannen sormipaikan:

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh.3:16)

Kaksi eri ääntä alkoi taistella sisimmässäni. Toinen sanoi:” Anna elämäsi Jumalalle!” Toinen taas: ”Älä vielä, ehdithän sinä myöhemminkin!” Siinä Jumala ja perkele vaikuttivat ajatuksiini ja taistelivat kuolemattomasta sielustani. En sitä vielä silloin ymmärtänyt; olinhan saatanan sokaisema siinä missä muutkin. (2.Tim.2:26)

Tunsin kehotusta avata pöydällä oleva kirja. Sen nimi oli enteellisesti Kutsu elämään. Avasin sen jälleen summittaisesti ja heti osui silmiini:

”Tänään on pelastuksen päivä. Huomenna voi olla myöhäistä.”

Se ratkaisi asian. Tajusin, että nyt tapahtuu yliluonnollisia asioita!

Uskoontulorukous

Kun kämppäkaverini palasi, kerroin mistä kenkä puristaa. Polvistuimme rukoukseen. Toverini kysyi: ”Uskotko sinä, että Jeesus on sinunkin syntisi sovittanut?” Olen sen aina uskonut, kuten varmaan varsin suuri osa Suomen kansasta. Mutta olin todennut: ”Sovintotyö ristillä on hieno juttu, jatketaan samaan malliin kuin tähänkin asti.”

Ymmärsin, että nyt minulta kysytään haluanko tulla uskovaksi. Kysymys sisälsi parannuksenteon elementin. ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.” (Ap.t.3:19)

Tällä parannuksentekoon alistuneella mielellä asetin luottamukseni siihen, että Jeesus on sovittanut syntini ja tunnustin: ”Uskon” - ”sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Room.10:10) Salaperäinen voimavirta käsitteli minua hetken. Luin eteeni työnnetystä Raamatusta: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” (Jes.1:18) Se oli kuin balsamia haavoilleni.

Suuri kuorma lähti harteilta

Kiitin vielä pelastuksesta ja suuri kuorma otettiin pois harteiltani. Sain kokea, kuinka Jumalan rauha, kaikkea ymmärrystä ylempi, tulvi sisimpääni. Olin saanut syntini anteeksi! Olin syntynyt uudesti! Sitä iloa ei voi kuvailla, mikä valtasi mieleni!

On todettava, ettei kaikilla ole voimakkaita tunteita, kuten minulla, kun he ovat tulleet uskoon. He ovat rukouksessa kertoneet Jeesukselle, että haluavat vastaanottaa hänet Pelastajanaan (Joh.1:12) ja jälkikäteen havainneet olevansa sisäisesti uusia ihmisiä!

Tämän uuden ihmisen mahdollisuus selvitä voitokkaana hengellisessä elämässä perustuu siihen, että Jeesus asuu Pyhän Hengen kautta uskovassa ja elää hänen puolestaan sellaista elämää, johon tämä uskova itse, ei millään pysty! (Gal.2:20) On tärkeää, että uskova antaa Pyhälle Hengelle täydet valtuudet vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen . (Fil.2:13)


Monia vaiheita ja vaikeuksia - mutta usko antaa turvallisuudentunteen

Olen uskonelämässäni kokenut vaikka mitä ja vaikka minkälaisia vaiheita. Runsaiden kokemusten ja -tutkimusten jälkeen olen vakuuttunut siitä, että uskovan suurin löytö on se, kun hän Pyhän Hengen kirkastamana todella tajuaa , mitä tarkoittaa ”Kristus teissä, kirkkauden toivo.” (Kol.1:27)

Kerroin nämä hengellisen elämän perusperiaatteet - rohkaisuna - sellaisille, jotka harkitsevat, pyytävätkö he Jeesusta sydämeensä ja elämäänsä. Mitä mahdolliseen ratkaisun vaikeuteen tulee, niin olen lukenut sellaisestakin henkilöstä, ettei hän edes halunnut tulla uskoon, mutta hän pyysi rehellisenä syntisenä Jumalalta halua tulla uskoon – ja tuli myös!

Olen myöskin maallisessa elämässäni elänyt monenlaiset vaiheet mm. värikkäät seikkailut n. 70:ssä eri maassa. Olen kokenut suuria taloudellisia- ja muita menetyksiä. Olen ollut ylivoimaisen suurissa veloissa. On ollut sairautta, työttömyyttä, kuolemaa ja vaikka mitä!

Tällä hetkellä olen varaton. Kidun työttömyyskorvauksen perusosaa vastaavalla rahalla ja olen monipuolisesti sairas. Elämäntilanteeni on todella vaikea. Suhtaudun silti luottavaisesti tulevaisuuteen, sillä Jumala on antanut minulle eräitä lupauksia. Olen yllättävän hyvällä mielellä – monien hämmästykseksi. Sellaisen turvallisuudentunteen se Jeesuksen usko antaa! (Gal.2:20)

Minulla on vielä edessäni eräitä hengellisiä tehtäviä. Nykyinen kuntoni ja luonnolliset kykyni eivät riitä niihin millään, mutta minulla on kutsu . Pyydän uskovien esirukousta. Sitä totta totisesti tarvitaan!

 

> Siirry seuraavaan todistukseen

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.