Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




 

Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vesa Sihvo:

 

 

Uskoontuloni kesti ainakin 10 vuotta!

Olen aina uskonut Jumalaan. Olin surullinen jo lapsena niiden ihmisten puolesta, jotka eivät uskoneet näkymättömän ja hengellisen todellisuuden olemassaoloon.

Silti oma uskoontuloni kesti ainakin 10 vuotta!

 

 

Minusta tuntuu, että olen esimerkki siitä, kuinka ihminen tekee ensin kaiken mahdollisen väärin etsiessään elämäntarkoitusta. Jumala on vain sallinut sen kohdalleni. Näin jälkikäteen asia ei enää niin paljon harmita, koska näin minulle on kertynyt henkilökohtainen todistus Jumalan kärsivällisyydestä.

Ulkonaisesti elin uskonsa tunnustavan kristityn nuoren elämää rippikoulusta alkaen. Seurakuntaharrastus vei aikaani monta iltaa viikossa monta vuotta. Ensimmäiset työsuhteeni olivat lähes kaikki kristillisten organisaatioiden palveluksessa. Tunnustin värini ihmisten edessä, koska mm. kouluaikoinani käytin Jeesus-paitaa ja pidin aamunavauksia. Lisäksi armeijassa ollessani minulla oli oma raamattuni mukana.

Käännekohta

Saavuin käännekohtaan pari vuotta armeijan jälkeen. Siihen vaikutti kolme asiaa. Ensinnäkin silloin minun oli jo pakko tunnustaa itselleni, että minulla ei ollut oikeaa käsitystä oman voiman ja Jumalan voiman erosta. Luulin kaiken energiani olleen peräisin Jumalasta, mutta todellisuudessa käytin omaa voimaani, joka alkoi loppua.

Toinen ratkaiseva seikka oli se, että ensimmäisen kerran olin tekemisissä ihmisten kanssa, jotka puhuivat yksinkertaisesti henkilökohtaisesta uskonratkaisusta. Eli luottamuksen siirtämisestä yksin Jeesukseen. Oma uskoni Jumalaan oli pääntietoa ja tilannekohtaista uskoa. Uskottelin itselleni, että asiani olivat kunnossa Jumalan kanssa, uskoinhan Hänen olemassaoloonsa ja turvauduin elämässäni rukouksen kautta Hänen varjeluunsa. Mutta henkilökohtainen pelastusvarmuus puuttui minulta. Jos olisin joutunut vastaamaan kysymykseen, että millä perusteella Jumalan olisi päästettävä minut taivaaseen kuolemani jälkeen, haparoiva vastaukseni olisi ollut: olen uhrannut niin paljon uskovaisuuden puolesta puhumiseen ja kristilliseen toimintaan koko elämäni aikana…

Kolmas seikka oli se, että henkilökohtaisesti aloin ymmärtää uusien ystävieni sanomaa Jumalan hyvyydestä ja  armosta kohdallani. Siis, että Jumala hyväksyy minut juuri nyt, ihan tällaisenaan, ilman hyviä tekoja, suorituksia ja vaivannäköä.

Vaillinainen evankeliumi – esim. etsikkoajan ja pelastuksen sekoittaminen - on kuin rokote puhdasta evankeliumia vastaan.

Haluaisin vielä mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi tuoda esiin yhden uskoontulemiseen liittyvän seikan, jonka itse aikoinaan sekoitin perusteellisesti: Etsikkoajan ja pelastumisen. Molemmat ovat Jumalan aikaansaamia asioita ihmisen kohdalla mutta niitä ei saa sekoittaa keskenään.

Etsikkoaikana Jumala lähestyy ihmistä, kuten itse huomasin. Voisin sanoa, että Jumala on koko ikäni vetänyt minua puoleensa. Lisäksi Hän todistaa olemassaolostaan ja hyvyydestään. Etsikkoajan tarkoitus olisi, että ihminen kääntyisi Jumalan puoleen koko sydämestään. Ihmisen on tehtävä ratkaisu, ottaako kutsun vastaan vai ei. Vihdoin ja viimein minäkin sen sitten ymmärsin ja otin vastaan Jumalan kutsun, enkä sitä enää vain kuunnellut.

Näin pääsin Jumalan edessä lapsen asemaan, kun asetin koko luottamukseni Jeesukseen. Koin tämän lopulta, vaikka ilman mitään tunteita: Pyysin Jeesusta koko elämäni ja sydämeni Herraksi. Sillä ymmärsin, että Hän haluaa olla minulle myös Vapahtaja, ilman ehtoja. Hämmästyinkin sitä yhteyttä, jonka Jumala rakensi itsensä ja minun välille. Se yhteys oli anteeksiannon ja rauhan yhteys. Sain pelastusvarmuuden.

Lopussa kiitos seisoo

Tämän jälkeen Jumalan armo alkoi kasvattaa minua ja opin, että Jumalan hyvyys vetää minua parannukseen. Jumalan hyvyys kirkastuu edelleen silmieni edessä.

Se, että pystyn elämään Jumalan armon sisäpuolella siitä osallisena on vieläkin tuore ja raikas asia kohdallani vuosikymmenten jälkeen. Ja se tulee sitä todellisemmaksi, mitä syvällisemmin ymmärrän, että Jumalan hyvyys tulee esiin ennen kaikkea Jeesuksen sovitustyön kautta. Mitä enemmän tunnen tarvitsevani tuota sovitusta omaan elämääni edelleen, sitä todellisemmaksi näkymättömän Jumalan näkymätön maailma tulee kohdalleni.

Näin minä muutuin ja muutun edelleen. Ja Jumala teki minusta, uskovaisuuden puolestapuhujasta ja entisestä fariseuksesta Jeesuksen sovitustyön todistajan.

 

> Siirry seuraavaan todistukseen

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.