Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin


Haluatko oman todistuksesi Uskoontulo.nettiin?

Kerro, miten löysit Jeesuk-
sen ja miten uskoontulo on vaikuttanut elämässäsi!
Laita kertomuksen mukaan ainakin etunimesi sekä valokuvasi.

Lähetä teksti ja kuvatiedosto osoitteeseen:



Tarvittaessa aineiston voi lähettää postitse. Kysy ylläpidolta!

Sivuilla julkaistaan vain sellaista saineistoa, jonka asianomainen on itse
antanut käytettäväksi.




 

Tutustu myös:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vieno Kennedy:

 

 

Minussa alkoi uusi elämä ja mielenmuutos sekä uudenlainen vakuuttuminen.

Ahtauden ja ankeuden sijaan tunsin tulleeni luottavaiseen rauhaan ja iloon.

En palannut Jumalan luo syyllisyydentunteen tai pelon ajamana, vaan siksi, että Hänen rakkautensa kosketti minua.

Jeesus Kristus tuli minulle todelliseksi niin kuin ei koskaan ennen.

 

Mikä saa minut uskomaan Jumalaan?

Niin kuin monet meistä, kasvoin jo lapsena omaksumaan äitini uskon. Se oli itsestään selvyys, ja seurakunta oli elämäni tärkeä kiinnekohta. Myöhemmin aloin tuntea, että usko ja varsinkin seurakunnan kokoukset ahdistivat minua. Pelkäsin kuollakseni, että en olisi valmis, jos Jeesus tulee. Tätä valmiutta seurakunnassa teroitettiin.

Muutin 27-vuotiaana Lontooseen ja päätin ruveta nauttimaan elämästä. Olikin mahtavaa vapautua ahtaasta pakkopaidasta, joksi uskon koin ja kulkea omaa tietäni. Seurakunta enempää kuin kristinuskokaan eivät enää minua kiinnostaneet. Olin etsinyt Jumalaa, mutta pettynyt Häneen ja tullut tulokseen, että Hän ei ole kiinnostunut minusta eikä vastaa elämäni kipeimpään tarpeeseen.

Ajelehdin useita vuosia ilman tarkoitusta ja etsimättä Jumalan tahtoa elämääni. Jonkinlainen yhteys Jumalaan kuitenkin säilyi, ja aika ajoin myös pyysin Jumalalta apua ja varjelusta.

Jumala puuttui elämääni

Kaikki alkoi siitä, että Hän antoi minulle englantilaisen miehen. Reg oli myös hengellisesti tuuliajolla, ja aloimme yhdessä etsiä tietä takaisin. Kävimme satunnaisesti kokouksissa, mutta mikään ei meitä koskettanut, kunnes osuimme anglikaaniseen jumalanpalvelukseen.

Jo ovella aistimme, että sen ilmapiiri oli erilainen, jotenkin lämmin ja positiivinen. Liturgia ei ole koskaan meitä innostanut, mutta kuuntelimme sitä sekä hymnejä ihmeissämme. Kaikki oli kuin puhetta meidän tilanteestamme. Koin ehkä ensimmäisen kerran elämässäni, että Jumala onkin kiinnostunut minusta ja haluaa yhteyteen kanssani; ei vain, että minä yritän päästä yhteyteen välinpitämättömän Jumalan kanssa. Olin heti valmis ottamaan vastaan Jumalan ihmeellisen tarjouksen. Itkimme molemmat ilosta koko jumalanpalveluksen ajan. Tunsin että olin ollut erämaassa ja päässyt elämän veden lähteelle.

Myöhemmin luin seurakuntamme johtavan pastorin John Stottin kirjasta, että jos me rakastamme Kristusta, se johtuu siitä, että Hän rakasti meitä ensin. Jos olemme ollenkaan kristittyjä, se ei johdu siitä, että me olemme valinneet Kristuksen, vaan siitä, että Kristus valitsi meidät. Hän ei tahdo, että yksikään joutuu kadotukseen, vaan että kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan totuuden ja pelastuisivat.

Kokemus kirkossa muutti uskoni ja elämäni. Minussa alkoi uusi elämä ja mielenmuutos sekä uudenlainen vakuuttuminen. Ahtauden ja ankeuden sijaan tunsin tulleeni luottavaiseen rauhaan ja iloon. En palannut syyllisyydentunteen tai pelon ajamana, vaan siksi, että Jumalan rakkaus kosketti minua.

Onko usko tyhjän päälle hyppäämistä?

Kuitenkin, vaikka olin uskonut aikaisemmin ja vaikka koin kirkossa Jumalan rakastavaa läsnäoloa, heittäytyminen Jumalan varaan jälkeenpäin myös hieman pelotti. Onko vastassa jotakin todellista vai tyhjyys, mietin. Uskominen ei kuitenkaan ole pelkän uskon varaan jäämistä, koska uskosta voi myös saada paljon tietoa. Mekin aloimme saada tietoa, joka vakuutti ja antoi uudenlaisen pohjan uskollemme.

Seurakuntayhteydessä meille alkoi uusi hengellisen kasvun aika. Opetuksen tuloksena aloimme ymmärtää Raamattua kokonaisvaltaisemmin, ja Jeesus Kristus tuli meille todelliseksi niin kuin ei koskaan ennen. Sitouduimme seuraamaan Jeesusta Hänen ehdoillaan ja alistamaan elämämme Hänen sanansa alle. Aloimme myös luottaa Jumalaan raha- ja muissa asioissa ja saamaan miltei ihmeenomaisia rukousvastauksia.

Lapsena ja nuorena halusin uskoa ennen muuta siksi, että säästyisin kadotukselta. Suurin motiivini oli pelko. Uskon lopullinen päämäärä onkin pelastuminen kadotustuomiolta ja iankaikkinen elämä taivaassa, mutta en usko vain säästyäkseni kadotukselta. Uskon ensinnäkin siksi, että Jumalan rakkauden ja läheisyyden kokeminen, edes ajoittain, on niin mahtavaa. Usko tuo elämääni tyydytystä, tarkoituksen tunteen, iloa ja turvaa. Uskon koska en voi olla uskomatta: se tuo kokonaan uuden näkövinkkelin elämääni. Jeesus vertasi Jumalan valtakuntaa kallisarvoiseen jalokiveen, jonka saamiseksi kannattaa myydä kaikki muu. Niin suuri on se tyydytys jo täällä ajassa ja niin tärkeää iankaikkisen elämän toivo, joka tulee tämän helmen omistamisesta.

Usko on enemmän kuin olettamus tai hengellisen maailman totena pitämistä. Kristinusko ei myöskään ole filosofinen tai teologinen aaterakennelma, vaan yhteyttä persoonaan, Jeesukseen Kristukseen, joka on Jumala. Uskon että vain Hänen sovitustyönsä kautta meillä on pääsy Jumalan yhteyteen. Muuta tietä ei ole.

Mikä estää uskomasta?

Uskossa on erotettava pakkausmateriaali sen sisällöstä. Joissakin kristillisissä tilaisuuksissa ei tunnu olevan mitään elämää: ne ovat kuivia ja ankeita. Toisissa voi aistia jonkin läsnäolon ja voiman, ja uskon että se on Jumalan läsnäoloa. Tämänkin kokeminen vakuuttaa minua Jumalan todellisuudesta.

John Stott on kirjoittanut, että mikään ei pidä meitä varmemmin Jumalan valtakunnan ulkopuolella kuin ylpeytemme ja itseriittoisuutemme. En näe uskoa järjen vastaisena. En myöskään oleta, että kaikkiin älyllisiin epäilyihin löytyy vastaus. Jos ymmärtäisin kaiken, olisin Jumala.

Lopulta minunkin oli luovuttava järkeilystä ja täydellisen varmuuden vaatimukselta ja antauduttava Jumalalle Hänen ehdoillaan. Minun oli myös luovuttava itseriittoisuudestani ja kapinasta Jumalaa vastaan.

Enkö sitten koskaan epäile Jumalan olemassaoloa? Se on äärimmäisen epätodennäköinen teoreettinen ajatus, joka ei viihdy päässäni. Sitä saatan joskus epäillä, onko Jumala todella antanut kaikki syntini anteeksi tai kuuleeko Hän rukouksiani. Silloinkin pitäydyn uskomiseen ja luotan itseni Jumalan haltuun Jeesuksen sovitustyön perusteella. Pian usko liekki taas palaa kirkkaana.

Minut saa myös uskomaan, ei vain henkilökohtainen kokemus, vaan siihen liittyvä Jumalan ilmoitus itsestään, Raamattu, joka on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta ja inspiroimana ja jota voi ymmärtää vain Hengen antamalla viisaudella. Ilman Raamattua uskollani ei olisi pohjaa eikä todellisuutta. Olen vakuuttunut, että Jeesus on se mikä Hän sanoi olevansa, ja että kristinusko on totta.

Usko Raamattuun ja yhteys Jumalaan vaikuttaa vahvasti siihen miten elän. Näen itseni taivaan kansalaisena ja jotenkin vieraana tässä maailmassa.

Usko auttaa minua myös olemaan aidommin se mikä olen. En tarvitse jäädä ihmispelon paulaan, vaan voin olla eri mieltä enemmistön kanssa silläkin uhalla, että se ei kaikkia miellytä.

Kristinuskoon kuulu myös yliluonnollinen ulottuvuus. Jumala voi esimerkiksi parantaa yliluonnollisesti, ja Jeesus paransi sairaita ollessaan ihmisenä maan päällä. Tähän liittyy se vaara, joka oli jo Jeesuksen aikana, että ihmiset tulevat Hänen luokseen ja hengellisiin kokouksiin vain parantuakseen, eivät siksi että he tarvitsevat ja etsivät Jeesusta. Jeesus sanoi kerran kansanjoukolle, että te etsitte minua vain sen vuoksi että saitte leipää ja tulitte kylläisiksi.

Oikea usko ei ole sitä, että käytämme sitä välineenä ajallisten ongelmiemme ratkaisemiseksi, vaan sitä, että rakastamme ja etsimme Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa Hänen itsensä vuoksi, riippumatta siitä miten meille käy. Oma uskoni on sitä, että voin pyytää Jeesusta parantamaan sairauteni, mutta rakastan ja seuraan Häntä vaikka Hän ei parantaisikaan.

 

> Siirry seuraavaan todistukseen

 

Copyright 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla.
Muita tekstejä saa käyttää vapaasti.